maanantai 20. maaliskuuta 2017

569. Eurolines Lontoosta Belgiaan

.
1) LONTOO.
Katselen sunnuntaina 25. syyskuuta Lontoon Victoria Coach Stationia, jolta edellisenä maanantaina olin lähtenyt äkkiä kävelemään kaupungille. Linja-autoasema vaikuttaa nyt suurelta ja vilkkaalta, tai ainakin ahtaalta. Ihmistungos ja vaikeaa edetä. Palveluna on vartioitu tavarasäilytys, joka maksaa 1,20 puntaa päivältä. Säilytyslokeroita ei näy ollenkaan.
.
Käväisen pissalla kellarin käymälässä. Pisuaari on ilmainen, istumakoppien ovilukko vaatii 10 penceä. Ei ole siisti paikka. Pestyille käsille on kuumailmakuivaaja.
.
Amsterdamiin lähtevä Eurolines-bussi 'Grey-Green' tulee asemalle, ja jo lähteekin täytenä klo 19:15. Alan olla hieman huolissani, ettei kai vain äskeinen voinut olla minun bussini? Bussiaikatauluja Eurooppaan menijöille ei näy missään. Vain kotimaan bussien lähtöaikoja mainostetaan.
.
Laiturilla 20 on Eurolinesin logo, mutta paikalla seisookin 'Eirelinkin' bussi, joka on menossa Irlantiin. Amsterdamin 'Grey-Green' lähti äsken laituri 19:stä. Laiturin 17 kohdalla on Eurolinesin toimisto, jossa "Check-in 30 minuuttia ennen bussin lähtöaikaa" vaaditaan. Minulla riittää vielä odotusaikaa. Hidastellut junani ehti sentään Lontooseen riittävän ajoissa, etten myöhästy bussista, vaikka kaupungin laaja kiertäminen jääkin tältä päivältä.
.
Syyskuun ilta pimenee jo parissa tunnissa. Käveleskelen lähikaduilla ja lopulta vain Victorian rautatieasemalla sekä sen ostoskeskuksessa, jossa on liukkaasti alas etelään viettävä lattia. Kuljen siis kahden aseman väliä, sillä linja-autoasema on liian tylsä oleskella, mutta minun oli käytävä etukäteen tutkimassa paikka, koska en ollut älynnyt opetella laitureita maanantaina saapuessani.
.
Minulla on kevyt olo kuljeskella, koska kumpikin reppuni on Victorian rautatieaseman säilytyslokerossa n:o 064-14. Toisaalta vaikuttaa kuin olisin epäilyttävä henkilö, koska kuljen tyhjin käsin kaikkien matkalaukkujen keskellä, kuin suunnittelisin Euroopasta tulevien turistien matkatavaroiden varastamista.
.
Katselen jotakin syötävää, myytäviä lehtiä ja Rolls-Royceja, joita autonkuljettajat ajavat aseman sisätiloihin laiturille asti odottamaan joitakuita vip-henkilöitä? Luksusmatkailuksi elvytetyn Orient Expressin, Idän Pikajunan, loistoluokan vaunut seisovat upean näköisinä omalla laiturillaan. Haen kaksi reppuani säilytyslokerosta klo 20:20.
.
Siirryn lopullisesti Coach Stationille klo 20:40. Sinnekin jää odottamista ennen klo 22:ta. Eurolinesin toimistossa tehdään lähtöselvityksiä (Check-in) vasta Pariisiin matkustaville ja Pariisin bussi ajaa laituriin.
.
Mietin bussiaseman ruoka-automaatteja. Haluaisin tuhlata pois Englannin kolikoita ja juoda kaakaota, mutta minulla ei taida olla sopivia penny-lantteja, vaan vanhanmallisia shillinkejä, joita niitäkin kiertää yhä. Punnassa oli ennen, ei sata pennyä vaan 20 shillinkiä, ja shillingissä 12 vanhaa pennyä.
.
Eräs mustaihoinen nuorukainen tulee juttelemaan minulle. Hän kertoo olevansa pahassa pulassa... Hän tarvitsisi 1,20 puntaa, mutta pienempikin avustus helpottaisi vähän...
.
Olenkin juuri laskemassa kolikoitani kädessäni. Kysyn, olisiko hänellä 2 kpl 10 pencen rahoja, ja selitän mitä minulla on. Voisin vaihtaa shillinkini ja antaa hänelle ylimääräistä 2 kertaa 2 pennyä?
.
Musta miettii kaksi sekuntia ja sanoo: - Sure, I don't mind...
.
Samassa hänen kämmenelleen on jo ilmestynytkin taikurin näppäryydellä kaksi kappaletta 10 p:n rahoja. En tiedä mistä hän ne ehtikin kaivaa esiin. Otan hänen penninsä ensin itselleni ja annan sitten hänelle minun shillinkini (arvoltaan 5 p/kpl): 1 kpl 2-shillinkiä =10 p ja 2 kpl 1-shillinkiä = 10 p, sekä vaihtopalkkioksi 2 x 2 p = 4 p.
.
Olen melkein ylpeä vieraiden kolikoiden pyörittämisen taidostani. Vaikka minähän maksan ja hän hyötyy jonkin lantin, mutta minäkin saan jotakin. Hän oli ainakin nopea laskemaan mikä kannattaa hänelle.
.
- Are you from Sweden? Are you leaving? You want to use telephone? hän utelee.
.
Mutta siinä samassa, kun hän on saanut rahansa, hän on jo kadonnut jäljettömiin! Tehokkaan vikkelää. Rutinoitunutta taitoako.
.
Saan ostettua kaakaoni käyvillä kolikoilla 3 x 10 penceä ja taskuuni jää enää 50 p. Kaakao on kovin laimeaa, vaahtoaa päältä, on sentään kuumaa ja hyvältä maistuu ja antaa lämpöä!
.
Mustaihoinen tyttö tulee myös kysymään minulta jotakin. Pyydän toistamaan, kun en heti ymmärtänyt. - Oletko nähnyt tupakka-automaatteja täällä missään?
- No, I haven't seen any. - Neither I, sanoo hän suupielet ilmeikkäästi alaspäin kääntäen. Tajuan hetken päästä, että hän ehkä halusi pummata tupakkaa hienovaraisesti. Jos minulla olisi ollut, olisin varmaan antanut.
.
Ahavoitunut, vaalean täysparran karvoittama pienikokoinen tai kokoiseni valkoinen mies puhuttelee minua seuraavaksi. Varsinainen partasuti mieheksi. En ymmärrä, ennen kuin hän toistaa. Hän oli nähnyt minun äsken juttelevan mustan miehen kanssa, ja olisi nyt utelias kuulemaan, pyysikö tämä minulta rahaa, ja annoinko?
.
Kerron antaneeni 4 p ja kysyn, pyysikö musta häneltä, ja antoiko hän? Hän sanoo myös 2 p antaneensa.
.
Partasuti kysyy edelleen, paljonko musta pyysi rahaa alunperin ja mihin tarkoitukseen selitti tarvitsevansa. Hän naurahtaa kuullessaan yli punnan pyynnöstä, ja selittää:
- He's playing game... hän ei lopeta, jos saa...
.
- I know, but he was useful for me: he changed my shillings to ten-pences which I needed to automates...
.
Partaheppu jatkaa kyselyjä edelleen: minne olet menossa, Amsterdaminko kautta? Oletko ennen matkustanut näillä busseilla? (Tulin niillä tänne, kerron). Hän on itse matkalla Osloon.
.
- Milloin olet perillä Helsingissä? hän kysyy vielä. - Wednesday morning... "Ha ha!" - matkani kuulostanee pitkältä.
.
Uusi tuttavuuteni menee toimistoon ilman isompia laukkujaan. Liityn hetken päästä klo 21:25 minäkin Eurolinesin toimiston jonoon, kunhan kyltti 'Amsterdam' on asetettu esille. Kohta partasuti kysyy, minkä numeroisella bussilla menen, 141 vai 142? Lipussani lukee vain 'Time' ja 'Date', ei numeroa.
.
Kun pääsen lippuluukulle sanon: - I have this reservation...
Matkaosuuden kuponki irrotetaan lippuvihkostani ja saan tilalle kartonkisen boarding-cardin, joka on näköjään jo moneen kertaan aikaisemmin käytetty, hyvin ryppyinen ja kulunut pahvilappu.
.
"Riveillä 7-12 saa polttaa!" lupaa maihinnousukortti. Peräpuolisko savuttajille? Yhteensä 12 rivillä lienee noin 49 istuinta?
.
Bussilaituriin ajaa yksi ainoa linja-auto. Kuljettaja on Hergen sarjakuvan Tintin belgialaisen hahmon, Moulinsartin linnan hovimestarin Nestorin näköinen. Belgialainen kuljettaja kiinnittää bussin takalasiin numeron 1. Painan varmuuden vuoksi mieleeni myös auton rekisterinumeron: E-904-MUG.
.
Runsas sekalainen ihmisjoukko alkaa heti jonottaa bussiin tai laittaa alasäiliöön tavaroitaan. Auto jää silti mukavan väljäksi. Minä istuudun taas keskiosaan, paikalle n:o 19, wc:n kohdalle, kuudennelle penkkiriville.
.
Bussiin tulijoista ovat hassuinta porukkaa - Hihhulit! Jokin heleän kirkkaan värikkäästi pukeutunt uskonnollinen porukka piirittää yllättäen automme - iloisilla kasvoillaan. He ovat taivaallisen onnellisen näköisiä ja voivat milloin tahansa alkaa hyppiä ja tanssia, laulaen esim. "Hare-hare-hare hare-krishna..."
.
Hihhuli-ryhmän naisilla on kirkkaat eriväriset yksinkertaiset kaavut ja kirjava huivi päässään. He ovat nuoria ja ehostamattomia. Eivät he kaikki tulekaan autoomme, vain kaksi naista ja yksi 9-vuotias poika. Miehet ja muu naisten ja lasten joukko on vain saattamassa!
.
Saattajat hihhuloivat ulkona laiturilla, hyppivät onnellisina, taputtavat ja nostavat lapsiaan taputtamaan ikkunoita ulkopuolelta. Mitkä onnelliset hymyt heillä onkaan! Pyöreät Gandhin silmälasit ja meikitön naama. Viattomia idiootteja koettavat olla. Puhuvat saksaa. Heillä on vihreäkantiset passit.
.
Kun katson linja-autoasemalla ikkunastani ulos, vastaani hymyilee suippopipoinen piippalakki-mies järjettömän näköistä hymyään. Minulleko? Autoon tuleva kolmikko asettuu istumaan välittömästi eteeni, riville viisi, tuoksuen vahvasti yrteille ja suitsukkeille.
.
Teini-ikäinen ruotsalaistyttö Gunilla erottuu myös bussini matkustajista. Vaikuttaa, että au-pair-vanhemmat ovat häntä saattamassa. Gunillan pyöreät kasvot loistavat, ja mutta punastuvat, kun hän huomaa unohtaneensa yhden kassinsa, ja käy hakemassa sen ulkona vielä odottavilta saattajilta. Muuten hän pomppii elintaso-onnellisena ruotsalaisnuorena ulkona ja - heti vanhempien lähdettyä - käykin pikkupaheellisesti tupakalla!
.
Bussi on siisti ja kuljettaja Nestor mukava. Kuskin puhe vähän epäselvää, belgialaista englantia. Muuan hassunnäköinen mies, kuin Ankkalinnasta karannut, käy bussissa keräämässä matkustajilta taas boarding-cardit talteen, käytettäväksi uudelleen. Sitten pääsemme lähtemään, klo 22.
.
Tämänkin bussin kuljettaja Nestor on jonkinlainen persoonallisuus. Hän pysäyttää auton yllättäen kadun laitaan, häipyy ulos, kävelee tien yli kioskille, jonottaa vuoroaan, ja ostaa virvoitusjuomatölkin.
.
Livumme läpi öisen Lontoon. Pimeys ja valot ulkona tuntuvat KUUMALTA. Tunnelmani on haikeutta ja helpotusta! Olisiko Lontoo turhan suuri ja pelottava kuitenkin. Junalla haluaisin tulla uudelleen tänne. Paljon kiinalaisravintoloita näkyy ikkunastani. Sitten alkaa pimeä moottoritie.
.
.
2) DOVER - OOSTENDE
.
Doverissa kello 00:00 maanantain 26.9. vastaisena yönä odottelemme. Kuljettaja sanoo, että lautta on aina tunnin myöhässä. Niinpä (ainakin nyt): kello yhden sijasta vasta kello kaksi lähdemme lautalla.
.
Ensin on kuitenkin passintarkastus. Kaikki matkustajat nousevat ulos bussista ilman matkatavaroita (jotkut ottavat kuitenkin niitä mukaansa) ja kävelevät rakennuksen läpi.
.
Sattumalta osun liimautumaan passijonossa jonkun suomalaistytön perään. Huomaan suomalaisuuden hänen passistaan, jota tarkastaja tutkii vain hetkisen. Seuraavaksi minulla on samanlainen suomalainen passi, jolloin tarkastaja viittaa minut nopeasti jatkamaan tytön perään! Minun ei tarvitse avata passiani, koska tytöllä oli jo niin hyvä passi. Kai meitä erehdyttiin luulemaan pariskunnaksi.
.
Doverin liitukalliot näkyvät takanamme korkeina, kun autot jonottavat kuuden jonoina pääsyä lautalle. Kuljettajamme Nestor lupaa klo 0:50, että voimme pitää 15 minuutin kahvitauon, mutta ei kuitenkaan pitempää, jos sattuisi, että pääsisimme kumminkin pikemmin laivaan.
.
Minä käyn sitten ulkona ja kaupassa, ostan kaakaomaitoa, 43 p, joten minulle jää sitten rahaa kolikoina enää 5p + 2p. Voisin melkein bongata olleeni ulkona Doverissakin.
.
Lautalle pääsemme ajamaan vasta klo 2. Kuljettajan ensimmäinen ennustus oli hyvinkin tarkka. Meidän automme on eturivissä ja pääsemme siis etupäähän laivaa. Viereiseltä kaistalta ajaa laivaan polkupyöräilijä, matkalaukku tarakalla. Hän on käynyt välillä lämmittelemässä takanaan olevassa autossa.
.
Eräs tyttö bussistamme oksentaa ulkona asuntovaunun eteen. Moni ihminen käy ihmettelemässä oksennusjälkiä.
.
Lihava, puhiseva, persoonallinen mies, kuin "Liikennesolmu-Pajunen", huitelee autoja järjestyksessä sisään. Jotkut yrittävät ajaa väärää kaistaa tai väärälle laivalle ja tekevät erikoisen jyrkkiä käännöksiä "varatuomari Pajusen" huutaessa ja huitoessa tuulimyllynä käsiään, solmio tuulessa hurjasti lepattaen. (Liikennesolmu antoi ajo-opetusta televisiossa vuosina 1965-1972. Sen juontaja Veikko Pajunen (1936-2016) oli SDP:n kansanedustaja 1972-79 sekä Keihäsmatkojen toimitusjohtaja 1973-74.)
.
Ajettuamme bussin mukana autokannelle lautan uumeniin kävelemme sieltä etummaisia portaita ylös pari kerrosta. Yläkannella on runsaasti pehmustettuja, mutta tahraisia kangaslepotuoleja. Pieni baaritiski, joitakin pöytiä, sekä äänekästä brittiporukkaa matkustajina.
.
Kannella kaksi brittinuorten ryhmää soittaa kilpaa täydellä volyymillä kannettavia stereoitaan. Kappaleet ovat Led Zeppeliniä ja Steppenwolfin "Born to be wild", joka otetaan vastaan taputuksin ja kannustushuudoin! Todellinen kulttikappale. Heti perään soi Uriah Heep, "Easy livin'", jota Suomessa soitettiin viimeksi 1970-luvun alussa, myös Turun Ruisrockissa.
.
Sitten joku brittityttö haluaa hiljaisuutta ja hänen poikaystävänsä alkaa tapella tytön toiveen puolesta. Flaidis! Verta! verta! Salin keskellä alkaa vapaapaini ja nyrkkeily, pöydät ja tuolit kaatuilevat. Minä istun salin sivustalla ja syön jogurttia.
.
Laivan henkilökunnan belgialainen mies kiiruhtaa hetken päästä karjumaan pehmeällä englannilla:
- Gentlemen, Gentlemen, please! Lopettakaa heti, teitä on varoitettu!
Tappelu loppuu siihen, mutta musiikki alkaa taas soida täysillä. Metelissä torkun horroksessa.
.
Lautta rantautuu klo 6 Belgian Oostendeen. Kymmenen minuuttia aikaisemmin kehotetaan kuulutuksella matkustajia siirtymään heti autokannelle.
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
(562. Amsterdamista bussi Lontooseen)
(563. Lontoosta Hampsteadiin)
(564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin)
(565. Edinburgh ja juna Glasgowiin)
(566. Skotlannista junalla Carlisleen)
(567. Yöpyminen Chesterissä)
(568. Walesin Cardiff ja Caerphilly)
(569. Eurolines Lontoosta Belgiaan)
JATKUU:
570. Eurolines Belgiasta Saksaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti