560. Ruotsin halki bussilla Saksaan

1) Tukholmassa Viking Sallylta poistutaan lauantai-aamuna 17. syyskuuta ulos 5. kannelta, kun Turussa tultiin sisään 4. kannelle. Odottelen ulkona klo 07:10-30 katsellen Södermalmin korkeita kallioita, kunnes tuttu täysin punainen GDG-bussimme ajetaan ulos laivasta. Olen Tukholman aamussa jälleen kerran, siinä on oma tunnelmansa, nyt syyskuinen kirpeys laivayön jälkeen.
.
Nousen tuttuun bussiini, mutta istumapaikkani on viety. En ollut jättänyt yhtään merkkiä itsestäni, ja Turusta on näköjään liittynyt bussimatkalle lisää väkeä. Istun jonkun viereen. Ajamme vain 10 minuuttia kivaa sight-seeingiä rautatieaseman lähelle Vattugatanille, joka muodostaa autotiesillan Vasagatanin yli.
.
Göteborgiin matkustavat jäävät tähän GDG-bussiin! Sinne on menossa Kuninghan porukkakin, jonka olin nähnyt viimeksi Turun satamassa. Me muut nostamme laukkumme ulos ja laskeudumme ulkona kivisiä katuportaita alas Vasagatanille, jossa on GDG:n konttori. Se näyttää olevan remontissa ja avataan vasta klo 9. Muut kuin minä jäävät toimiston eteen odottelemaan matkatavaroineen, kuljettajakin, sillä hänellä ei näytä olevan avaimia.
.
Minä lähden kahden reppuni kanssa kävelemään. Reppuni hiostavat minua vähitellen, vaikka eivät onneksi ole painavia. Aikaa bussin lähtöön pitäisi olla kolme tuntia ja aion nauttia tauosta Tukholmassa ulkona enkä missään ummehtuneessa odotussalissa.
.
Kävelen vanhassa-kaupungissa, kiertelen kuninkaanlinnaa ja parlamenttia. Keskiajan museo aukeaa harmillisesti vasta kello 11:00, kaupat 9:30. Tukholma herää myöhään. Muistan monesti odotelleeni Turun-laivalta jo seitsemältä tulleena vasta klo 10 aukeavia kauppoja. Kävelen minulle uusia kujia ja Kungsholmenin puistoista rantaa. Kalastajia on paljon ongella lauantai-aamuna.
.
Menen tutustumaan Kungsgataniin ylikulkusiltoineen, ohi Hötorgetin kauppatorin. Nousen Malmskillnadsgatanille, jossa ei kuitenkaan aamusella ole nähtävillä paljon puhuttuja maksullisia naisia. Käyn ostoksilla Åhlensilla - miten sinne onkaan niin helppoa aina joutua? - ostan kaksi neljänneslitran Bravo-appelsiinijuomaa SEK 3,70 ja litran vadelmajogurttia 14,20 kr sekä suklaavanukasta 4,70 kr ja leipää 120 grammaa 7,40 kr eli yhteensä 33,70 Ruotsin kruunua.
.
- HEJ! - kassan pirteä tervehdys asiakkaalle kuuluu arkeen Ruotsissa, mutta tuntuu oudolta suomalaisesta... Suomessa vain tutuille, tuolloin ennen. Vasta myöhemmin yleistyi Suomen kassoilla.
.
Paluumatkalla bussille poikkean komeaan Klaran kirkkoon. Se vaikuttaa Helsingin tuomiokirkkoa suuremmalta, rakennettu 600 ihmiselle. Lauantain aamuna siellä on jo muitakin käväisijöitä sekä vartijapoika.
.
Saavun Vattugatanin sillalle klo 10:40. Väkeä odottaa paljon sekä jalkakäytävällä että kahden peräkkäin pysäköidyn bussin sisällä. Matkalaukkuja lastataan tavarasäiliöön. Bussit ovat:
1) punavalkoinen Continentbus (siis ei GDG:n) ja
2) vihreä-valkoinen espanjalainen "Julia".
.
Jälkimmäistä bussia koristaa kyltti: "Amsterdam, London, Spanien övernattlinje..." joten minä menen siihen. Puolivälissä autoa, kahviautomaatin vieressä (eri puolella käytävää) on vielä vapaana penkkirivi ja paikka n:o 17, jolle istuudun.
.
Espanjalaisessa linja-autossa on kaksi kuljettajaa, Juan ja Pietro, kuin "Matti ja Teppo" kutistettuina, sekä autoemäntä Barbro, joka kuuluttaa ruotsiksi, saksaksi ja espanjaksi. Barbro kiertää kyselemässä matkustajilta ja tekee kynällä ruutupaperille listaa siitä, mihin kukin meistä on matkalla. Matkalaisia kertyy bussiin Tukholmasta 31 henkeä.
.
.
**
2) Ajo HUSKVARNAAN, lauantaina 17.9.
.
Linja-automme 'Julia' lähtee klo 11 liikkeelle ja pysähtyy ensimmäisen kerran Södertäljessä paikallisen hotellin edessä. Matkustajia tulee lisää, pariskunta ja kaksi yksinäistä, klo 11:35. Matkan maisemista ei ole vielä mitään mainitsemista...
.
Kahvitauolle pysähdytään klo 12:40-13:00 johonkin tienposken kuppilaan. Muita busseja ei kahvilan edessä ole. Kävelen edestakaisin, poikkean hiekkatielle. Siellä on bussilinjan 63 pysäkki. Sen kyltissä on ruudutus, johon sopisi yhteensä 6 tai 9 numeroa. Kiinnitän huomiotani pieniin yksityiskohtiin.
.
Lähistöllä on jokin kaivaus, jota mainostetaan Hannunvaakunan merkillä H. Ihastelen kesän värejä, joita täällä syyskuussa on vielä luonnossa jäljellä. Aurinko kuumottaa, 14 astetta. Muuten maisema ei mielestäni Suomesta eroa. Olin aiemmin kulkenut Ruotsin poikki junilla.
.
Norrköpingistä tulee autoon lisää matkustajia. - Linköpingissä ehkä jaetaan Espanjaan menijät ja muualle menevät eri autoihin, arvelee Barbro meille väliaikatietoja. Jotkut takanani kyselevät joka kuulutuksen jälkeen keskenään, että - mitä se sanoi?
- Mitä se sanoi? Ruotsiksikin minulta kysytään reitistämme...
- Ja, ja, vi går VIA Malmö, vahvistan oppimallani sanalla...
.
Minulle alkaa tulla hieman nälkä. Olen syönyt aamulla eväsvoileivät kotoa ja klo 12 "Varkin" sämpylän (työpaikan ruokalasta mukaani) sekä juonut mehua 2,5 dl tölkillisen.
.
Tunnelmani on... kohtalainen. Olen hieman väsynyt tai turta. Näkymät tien varrella eivät ole kiinnostavia. On siistiä, "kuivaa", kuin Suomessa. Nyt klo 13:25 tehdään pari jyrkkää käännöstä, tullaan johonkin kaupunkiin, puistokadulle, oikein esplanadille, ja buss-stationille, jossa on odottajia. Linja-auton televisioruudussa näytettiin välillä jokin väkivaltavideo viihdykkeeksi.
.
Viereeni on istuutunut ruotsalainen ukko, joka on joutui eroon vaimostaan, eri penkkiriville, sillä bussi oli niin täynnä. Vanhus haluaisi vaihtaa paikkoja, mutta minä haluan pitää ikkunapaikkani - koska en ole aiemmin matkustellut täällä ja haluan nähdä maisemia, kuten selitin. Ukko ehti valittaa autoemännällekin, joka katsoi meitä ja levitteli käsiään:
- Asialle ei voida nyt mitään, ehkä Malmön jälkeen sitten...
Pian toivuttuaan harmistuksestaan alkoi ukko, saadakseen jutella, kommentoida ja selostaa maisemia minulle.
.
HUSKVARNASSA, aivan tien varressa, mutta syrjässä asutuksesta, toimii Brunstorpin majatalo, Ruotsin "Lahnajärvi". Pysähdymme siellä klo 15:20-16:10. Olemme aikataulusta 10 minuuttia myöhässä. Kaikkien on noustava ulos bussista, sen ovet lukitaan.
.
Kaupunki häämöttää järven takana. Se on Jönköping, johon Huskvarna on sulautunut. Järvenrantaan rakennetun majatalon ja ohi kulkevan valtatien jälkeen idässä kohoaa komea rinne, vähän kuin Vaduzissa Liechtensteinissa, jossa olen käynyt. Katselen ensin rantaa ulkopöytineen ja vesiliukumäkineen, mutta lähden sitten kävellen kohti mäkeä.
.
Valtatien alitse vie erikoisen kapea ja matala putkimainen kävelytunneli, johon mahtuisi vain yksi ihminen kerrallaan, ei sivuuttamaan vastaantulijaa. Pituutta sillä on 25 metriä, mittaan askeleillani. Toisella puolella on rinnettä ja toinen pienempi mutta vilkas tie ylempänä. Siellä on bussipysäkki numeroineen ja aikatauluineen. Ruotsin palvelut tuntuvat huolitelluilta ja korkeatasoisilta...
.
Istun ylös rinteeseen syömään sekä katselemaan järveä ja maisemaa alapuolellani. Majatalon piha on täynnä busseja ja sen seinässä on taulu, joka on peitetty lukemattomien täällä jo käyneiden turistibussien jättämillä muistotarroilla.
.
Rinnettä ylöspäin osoittaa viitta Brunstorp Gårdin museoon. Ihastelen kesää, joka jatkuu täällä pitempään kuin Suomessa! Nautin luonnon rauhasta rinteessä. Menen ajoissa bussille, jotta ehdin hyvin ikkunapaikalleni ennen vierus-ukkoa...
.
.
***
3) Ajo TRELLEBORGIIN, lauantaina 17.9.
.
Ajomatka jatkuu. Ruotsin pikkukaupungit ovat somia kuin ruotsinkielisellä Pohjanmaallakin Suomessa. Jossakin Ljungbyssä käyn lehtikioskilla katsomassa Kvällspostenin (Malmö, hinta 4 kruunua) mainosta ja etusivua, mutta lauantain uutiset ovat liian tylsiä. Ruotsin huomisten eduskuntavaalien tulosta spekuloidaan. SDP:llä on Ingvar Carlssonin kuvia julisteissaan. Moderaatit vaativat veroja alas ja julistavat rehellisyyttään, minkä päälle on liimailtu herjaavia tarroja  tekopyhien anarkistien omahyväisillä sormilla.
.
Luulin, että elämme tietokoneiden aikaa. Koska bussista oli periaatteessa pitänyt varata paikka hyvissä ajoin etukäteen, olisin luullut varausten olevan ATK:lla? Bussi voitaisiin täyttää tietokoneen tarkasti? Viimeisiä paikkoja voitaisiin myydä alennuksella, kuten charter-lentojenkin jäännöspaikkoja?
.
Ihme kyllä, autoemäntä Barbro kiertää nyt jo kolmatta kertaa kysymässä jokaiselta vuorollaan, että mihin kukin onkaan matkalla...? Määränpäitä hän laskee ruutupaperilehtiöönsä kynä suihkien, että montako henkilöä on menossa minnekin. Tähän asti olen jo kahdesti sanonut "London". Nytpä sanonkin "Amsterdam", saadakseni vaihtelua itselleni ja lisää päänvaivaa Barbrolle?!
.
Kahvitaukoa pidetään klo 18:55-19:10. Ensin poikettiin turhaan syrjäiseen kuppilaan, sillä se olikin "suljettu sesongin loputtua!" kuten lappu ovessa kertoi. Barbron ja kuskien piti alkaa etsiä toista paikkaa. Yllättävän amatöörimäistä improvisointia on matkantekomme (kas kun ei ole Uuno Turhaporu oppaana matkalla Epsanjaan?) Siinä on toki oma viehätyksensäkin.
.
Verkkoaitaa riittää Ruotsissa pitkin peltojen laitaa, se on osoitus vauraudesta. "Lehmävaaralle" on oma liikennemerkki. Kallioleikkausten pystysuorat rinteet on jatkuvasti suojattu verkoilla, niin ettei kiviä pääse sieltä putoilemaan ajotielle? Kello 19:30 alkaa ilta hämärtyä, lämpötila on vielä 14 astetta.
.
Jossakin "Lödköpingissä" automme ajaa tapaamaan joukkoa muita GDG-busseja. Meille tulee lisää matkustajia. Joka-ainoa istuin tulee nyt täyteen!
.
Sitten espanjalaiskuskimme ajavat harhaan pimeitä teitä pitkin. He pysähtyvät, kääntyvät sitten samaa tietä takaisin, ja lopulta löytyy tienviitta kohti Malmö'tä.
.
Aiemmin olemme käyneet jo junilta tutussa Helsingborgissa, jonka linnamaisemia olen ihastellut. Kärnan-torni tuli esiin juuri sen mutkan takaa, josta osasin sitä odottaakin... Paikka oli jäänyt mieleeni kirjojen valokuvista, olin halunnut päästä joskus itse näkemään.
.
Vierustoverini jää vaimoineen Malmöhön. Ei hänestä isompaa haittaa ollut, käydessämme ulkona jaloittelemassa ehdin aina ennemmin takaisin bussiin ja ikkunapaikalleni. Malmössä kello on jo 21, olemme 45 minuuttia myöhässä aikataulustamme.
.
Malmön kaupungista, jossa pitäisi olla joitakin kiehtovia historiallisia yksityiskohtia, en näe pimeyden vuoksi juuri mitään. Vähäiset valot ovat lauantai-illan huumaa täällä. Linja-autoasema, tai ainakin meidän automme pysäkki, on satamassa veden äärellä ja siellä on tunnelmallista.
.
Bussissa Barbro käynnistää ääninauhan, jolta tulee pitkä tiedotus lauttamatkan vaiheista sekä Saksan passi- ja tullimääräyksistä eri kielillä, lopulta jopa suomeksi! Suomi sujuu lukijalta hieman vaivalloisesti.
.
Saavumme pian Trelleborgin satamaan. Tässä kaupungissa pitäisi lukemani mukaan kasvaa palmuja, ainoana paikkana Ruotsissa, mutta pimeys estää näkemästä. Täältä alkaa meidän lauttamatkamme Keski-Eurooppaan, Saksan Travemündeen.
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
JATKUU:
561. Saksan läpi bussilla Hollantiin
562. Amsterdamista bussi Lontooseen
563. Lontoosta Hampsteadiin
564. Cambridgeen ja Edinburghiin