561. Saksan läpi bussilla Hollantiin

1) Laivalla Saksan Travemündeen, 17.-18. syyskuuta
.
Ruotsin Trelleborgissa espanjalainen linja-automme 'Julia' ajaa satamaan ohi mahtavan kokoisten laivojen, lähelle 'TT-Line'n laivaa, joka on nimeltään 'Nils Holgersson'. Nousemme kaikki ulos bussista. Olen vaihtanut iltapesutarvikkeeni isosta repusta pieneen. Jätän ison Sport-repun autoon.
.
Laiva on nimetty ruotsalaisen vuoden 1909 Nobel-kirjailijattaren Selma Lagerlöfin (1858-1940) lastenkirjan (1906-07) sankarin, villihanhien selässä peukaloisen kokoisena lentävän pikkupojan mukaan. Olen kuunnellut tarinan lapsena iltasatuna, ja ehkä se kannattaisi lukea uudelleen, Ruotsin maantiedon esittelynä.
.
Myöhässä tulostamme hermostuneena - onkohan tässä jo kiire - kävelen terminaaliin. Nousen portaita ylös ja vielä ylös. Bussi jäi kovin alas.
.
Vaihdan itselleni maihinnousukortin. Olin juosta sellaisten vaihtokioskin ohitse, mutta palasin sitten paikalleni jonoon. Saatuani maihinnousukortin kioskista kaksi kioskin vieressä seisovaa tyttöä ottavat kortin heti pois! Sain pitää sitä kädessäni vain muutaman sekunnin, enkä seuraavaan aamuun ja Saksan satamaan asti. Tieni väljään laivaan on nyt kuitenkin avoinna.
.
Päästyäni sisälle laivaan en tiedä minne mennä? Se ongelmahan oli jopa Vikingin Sally-laivallakin, joka oli edes Viking-Linen verran tuttu. Harhailen vähän kaikkialla, kunnes löydän opastekartan seinältä. Jossakin telineessä on myös kaikenlaisia ilmaisesitteitä, joihin nyt kerrankin en jaksa paneutua.
.
Istumasalonki on tässä laivassa todella pohjalla, alimmaisella K-kannella, autojenkin alapuolella! Kannet alkavat ylhäältä aakkosjärjestyksessä BCDEFGHJK. Ikkunoita ei alhaalla ja keskellä ruumaa luonnollisestikaan ole, niiden korvikkeena on vain tv:n kuvaputki, joka näyttää Etelä-Korean Soulin Olympialaisia. (Myöhemmin, vasta wc:stä tullessani huomaan, että sitserioita on useita, ainakin neljä erillistä.)
.
Laiva lähtee Trelleborgista merelle klo 22:10. Menen heti peseytymään käymälään toivoen, että se olisi vielä siisti ja käyttämätön,. Käymälöitä on viisi erillistä lähekkäin, eikä niihin ole nyt ruuhkaa, viivyn 20 minuuttia, numerossa 4. (Numeroivatko muut kuin saksalaiset?)
.
Valitsemassani istumasalongissa on kanssani aluksi saksalainen pariskunta, joka seurasi sinne perässäni, mutta hekin lähtevät, tällä laivalla on nyt todella tyhjää! Joku tyttö käy, joku poika ehkä istuu taempana. Peräseinälle on kyllä sijoitettu hyllyyn 4 rinkkaa. Muissa salongeissa näkyi enemmän ihmisiä, mutta valitsinkin kauimmaisen. Penkkejä on viisi riviä, jotka kaksi käytävää jakaa sarjaksi 2+6+2, paitsi viimeisellä rivillä on vain 6 paikkaa, yhteensä siis 46 ihmistä mahtuisi istumaan.
.
Moneltako lienemme Saksassa satamassa, en saa selvää. Aikataulun mukaan klo 6:45. Tuntia ennen pitäisi tulla herätys. Tällä hetkellä oloni on niin ylellinen, että haluaisin viipyä tällä lautalla mahdollisimman kauan! Täällä on kaikki siistimpää, uudempaa ja väljempää kuin Sallylla. Paitsi kylmyys alkaa taas hyytää. Aivastan. Pullman-tuolini selkänoja toimii. Rauhallisia, hiljaisia saksalaisia istuu nyt salissani.
.
Lähden välillä käymään ylhäällä E-kannella. Jätän suomalaisen Mark-lehden (markkinointia ja mainontaa) merkitsemään istumapaikkaani sivuseinällä. Minulla on matkalukemisenani lehtiä, joita voin jättää reittini varrelle suomenkielisiksi yllätyksiksi kielitaitoisille tai uteliaille. Itsekin olen löytänyt Suomessa vaikkapa Bangkok Postin.
.
Palatessani huomaan, että salini on pimennetty. Olin itse sammuttanut TV:n, kun se näytti enää testikuvaa (Tanskan Television!), hiljennettyäni jo sitäkin ennen sen vinkuvan äänen. Nyt on joku jo sammuttanut valotkin. Ja joku on vienyt istumapaikkani, tai Mark-lehden viereisen paikan. Istuudun sitten keskirivistöön, toiselle paikalle oikealta. Tilaahan täällä riittää kumminkin runsaasti.
.
Nukun tunnin pätkiä pariin otteeseen, klo 1-2 ja 2-3, sekä lyhempiä horroshetkiä. Jalkojani palelee taas. Kokeilen jalkojen pitämistä ylhäällä edellisen penkin selkänojan päällä, kuten naapurinikin reunarivistössä tekee. Käsinojien vuoksi penkeillä ei voi nukkua poikittain pitkänään, eikä minun tee mieli lattiallekaan lojumaan.
.
Nousen kello 5 mennäkseni vessaan numero 4. Viivyn, joku ehtii kokeilla oveakin, hän ei kai ole huomannut muita vessoja, kun ne eivät ole vierekkäin, mutta kuuluu löytävänkin jo toisen. Ajelen partani. Tuntuu kätevältä kuljettaa koko omaisuuttaan mukanaan, kun minulla on laivalla vain yksi pieni reppu. Toisen reppunihan jätin 'Julia'-bussiin penkilleni.
.
Lähden hissillä ylös. Samassa hississä on jo kuusi muutakin ihmistä ja yksi sylivauva, ja se pysähtyy kesken matkan autokannella, jossa näen olevan monta bussiakin henkilö- eli egoistiautojen seassa.
.
Yläkannella katselen ikkunoista ulos, näen kauniita rantoja, myös hiekkaisia uimarantoja. Menen myymälään ostamaan pari müsli-suklaalevyä, 4,25 Skr / 135 g, laivan mainostama tarjoushinta - selvästi alle muun keskihintatason.
.
Tutkin hintoja ostamatta: vodka maksaa kruunumääräisenä täällä saman kuin Vikingillä markoissa, eli on kolmanneksen halvempaa! Litra maksaa 63 kruunua ja puolikas 43 kruunua.
.
Onko Ruotsin ja Saksan välillä häiriköitä? Joku kävelee päin myymälän lasiovea... Toisen näen tointuneena hallin lattialle. Laivalla on kuitenkin hyvin väljää ja muuten siistiä.
.
Sunnuntai-aamu 18.9. on koittanut, olemme saapumassa Travemünden satamaan.
"...Bussimatkustajat, kävelkää transit-hallissa 30 metriä vasempaan", kuulutetaan ruotsiksi ja saksaksi.
.
Mietin, tarkoitetaanko laivan ja terminaalin yhdistävää kävelykäytävää? Katselen E-kannen ikkunasta Akka-nimisen baarin kohdalla (sen tunnuskuvio on ankka tai villihanhi, erisnimi Lagerlöfin kirjasta) miten laivamme peruuttaa vasemman kylkensä laskusillan kohdalle.
.
Ahaa, laskusilta kohoaakin vain F-kannen korkeudelle, olen sitä ylempänä. Tungos täyttää kerrosten välisen portaikon, kun vielä katselen ulos ikkunastani, ja näen ensimmäisten matkustajien jo ryntäävän ulkona sataman lasikäytäviä pitkin vasemmalle. Siinä suunnassa näen todellakin olevan 30 metrin päässä portaat alas ja ulos asfaltille. Toinen reitti veisi sisälle terminaalirakennukseen. Ymmärrän äskeisen kuulutuksen tarkoituksen.
.
Kuljen laivasta poistuvien virran mukana, ensin F-kannelle, sitten lasiputkeen. Suurempi osa ihmisistä näkyy kääntyvän risteyksessä vasemmalle. Oikeanpuoleisessa käytävässä olisivatkin heti vastassa tullimiehet ja passintarkastajat! Joku keski-ikäinen mies kantamuksineen on erehtynyt bussimatkustajien käytävään ja palaa nyt sitä pitkin kohti tullimiehiä.
.
Alhaalla asfaltilla en näekään 'Julian' vihreää bussia siinä missä olin sen ikkunoista näkevinäni punaisten GDG-bussien vieressä. Mutta sielläpä onkin Barbro viittoilemassa oikealle päin. Kuljen jonkun perässä ja näen 'Julian' bussin. Se on melko täynnä jo, minähän lähdin laivalta peräjoukossa, mutta saan edelleen paikkani 17. Suomalainen nainen edestäni vaihtaa sitten viereeni, toisten tieltä.
.
Saksan passintarkastus suoritetaan bussissa, ajettuamme vähän matkaa eteenpäin. Vihreäpukuinen (kuin armeija-asu), valkokoppalakkinen vanha saksalaismies vilkaisee avattuna pitelemäni passin kuvasivun sitä kädestäni poimimatta. Joidenkin muiden passit hän vie mukanaan ja tuo vähän ajan kuluttua takaisin, esimerkiksi bussissa yksin matkustavan, alaikäisen oloisen, herkän pikkupojan näköisen ruotsalaisnuorukaisen.
.
- We are green! kaiuttaa Barbro pienen odotuksen jälkeen iloisena. Hän tarkoittaa, ettei tullitarkastusta tule meille ollenkaan, se tehdään ilmeisesti pistokokeina aina jokin bussi kerrallaan valiten. Kuulen suomenkielistä miehen murinaa takaa:
.
- Kyllä tämä oli ihan harhaanjohtamista, kun missään ei sanottu mitä olisi voinut tuoda!
.
.
**
2) Ajomatka Hampuriin, sunnuntaina 18.9.
.
Lähdemme Travemündestä tunnin aikataulustamme myöhässä klo 7:45. Ikkunoista näen tylsähköä tasaista peltomaisemaa. Kiidämme moottoritietä, jonka yli kulkee kävelysiltoja. Ajokaistoja on kolme kumpaankin suuntaan.
.
Vaikka bussimmekin ajaa kovaa, henkilöautot suhahtelevat kuin raketit ohitsemme, tuhatta ja sataa kiitäen! Huomaan, ettei Saksaan ole saatu vielä nopeusrajoituksia! Minne autoilijoilla on tulipalokiire sunnuntai-aamuna, kirkkoon vai hautajaisiinko? Ohi sujahdukset ovat pelottavia, entäpä jos joku törmäisi bussin perään?
.
Sivuutamme pian kolaripaikan vasemmalta. Liikenne on tällä kohdalla hidastunut. Minä istun vasemmalla, enkä näe oikealle, jonne kaikkien päät ovat kääntyneet, ja uteliaimmat nousevatkin vasemmalta ylös kurkottelemaan. Ruumiitako?
.
Kuulen vain mustaihoisen naismatkustajamme tunteellisen osanoton hyvältä näköalapaikaltaan oikealta laidalta:
- OH, MY LORD! OH... OH, MY LORD!!
.
Kauris-vaaralle on Saksassa oma liikennemerkkinsä, kuten Ruotsissa oli lehmä-vaaralle. Juna näkyy nyt kulkevan jossakin niittyjen ja peltojen keskellä. Välillä on tiheitä ja tuuheita metsäkaistaleita, sitten taas peltoja ja taloja.
.
HAMPURISSA minun on vaihdettava bussia. - Lontooseen ja Amsterdamiin menijät linja-autoaseman laiturille 6. Siellä on nyt punainen GDG:n bussi odottamassa. Olen nähnyt sen jo Travemündessä, jolloin se ajoi ohitsemme paljon tyhjempänä kuin nyt. Taulussa ikkunan yläpuolella lukee, että bussi menee "Amsterdamiin, Lontooseen..."
.
Onnistun saamaan viimeisen vapaan ikkunapaikan, numero 37, pari riviä perältä, vasemmalla. Parrakas kuljettaja puhuu ruotsia ja on juuri keräämässä matkalippuja.- Amsterdamissa on seuraava bussin vaihto, hän kertoo.
.
.
***
3) Ajomatka Amsterdamiin, sunnuntaina 18.9.
.
Punaisella GDG-bussilla lähdemme Hampurista liikkeelle edelleen tunnin aikataulustamme myöhässä klo 9:15. Vaikka ensin on jotakin hämminkiä, ilmeisesti joku matkustajista puuttuu?
.
Saavumme BREMENIIN, sen merkkinä näen ensin 16-20-kerroksisia asuintaloja. Osa niistä kohoaa asteittain vuorimaisesti, mikä on miellyttävän näköistä. Keskustaa lähestyttäessä on tien vieressä ja kaistojen välissäkin ihanan vihreitä ja tuuheita puu-ja-pensas-vyöhykkeitä. Joka-ikinen saareke katujen välissä kasvaa läpitunkemattomana kuin aarniometsä.
.
Puut kaartuvat moottoritien liittymäteiden päällekin katoksiksi, pimentäen ne kuin puistokäytäviksi. Fantastista metsäisyyttä, olen ihastunut, kuin oltaisiin sademetsässä! Onkohan täällä satanut sopivasti, vai onko kaikki kasteltu niin hyvin?
.
Tällaiseen puutarhakaupunkiin tekisi mieleni tulla varta vasten! Onkohan täällä mitään nähtävyyksiä? "Bremenin soittoniekat" on vain eläinsatu. Näen ikkunasta, että ohitamme etnograafisen Übersee-museon, joka mainostaakin: "Nur 18 Trappen nach Übersee..." Koska olemme myöhässä, bussi ehtii pysähtyä vain pari minuuttia Bremenissä. Jotkut matkustajat käväisevät ulkona ja viivyttävät lähtöä kuitenkin vielä pari lisäminuuttia.
.
OLDENBURG klo 11:45. Ajamme pitkin idyllisen metsäisiä esplanadeja, ja ohi lammikonreunojen sekä puiston laitojen. Todellinen puutarhakaupunki näyttää olevan, ainakin meidän bussimme reitin varrella. Pienempi kuin Bremen, ilman parikymmenkerroksisia taloja. Espoon Tapiola on tämän rinnalla vain pelkkä kukkanurmikenttäkaupunki. Täällä puut ja pensaat kukoistavat rehevinä viidakkoina. Välillä niille sataakin vettä tänään.
.
Bussimme ajaa ristiin rastiin Oldenburgin aution hiljaisia, kapeita, mutta suhteellisen modernien talojen reunustamia katuja. Miellyttävää sight-seeingiä! On sunnuntain keskipäivä. Pysähdymme yhdeksi pieneksi minuutiksi linja-autoasemalle.
.
Oldenburgin jälkeen seuraa jälleen peltolakeutta. Lehmiä näkyy ja kaikkialla on vihreyttä. Aurinko on pilvessä, mikä on bussissa istujasta hyvä asia. Aurinko tulee esiin klo 12:20.
.
Tuntui jännittävältä siirtyä kotoisista Ruotsin maisemista vieraampaan Saksaan. Nyt olen taas jo turtunut. Olen tottunut uuteen istumapaikkaanikin. Englantia minulle Turussa puhunut tyttönainen näkyy olevan edelleen mukana matkassa. Takanani puhutaan ruotsia. Ja vieressäni suomea.
.
Käytävän toiselle puolelle istuutui Hampurissa nuoren hipin Heidi Hautalan näköinen tyttö, ja sitten minun viereeni retkeilyasuinen vihreä mies, jonka niskassa on jotakin tuttua... ei ole Linkola, olisiko Mallander, no eipä tietenkään oikeasti. Ruotsalainen passi hänellä onkin, Helsingissä asunut taiteilija, yrittänyt turhaan Ateneumiin, käynyt sitten vapaan taidekoulun...
.
Kuuntelen kaikki "Heidin ja Jan-Olofin" juttelut, en ole itse puhunut suomea. Mies kysyi minulta Hampurissa englanniksi, onko paikka vieressäni vapaa? Sitten hän asetteli puhallettavan niskatyynyn, jollainen näyttää aika mukavalta.
.
Nainen kuljetti mukanaan suopursua ja muita Suomen yrttejä ulkomaalaisten ihmeteltäväksi. - Eivät ne niistä mitään tajua... - Säkään et ymmärrä, ikäsi kaupungissa eläneenä...
.
Suomalaiset eivät tajua, paljonko puhettaan ymmärretään. Keskustelu jatkuu kierrätyksestä: - Mutta kiinnostaako tämä aihe sinua todella? nainen alkaa epäillä. He jakavat keskenään eväitään.
.
Mies sanoo, että Ateneum antaa vain passin, luvan olla taiteilija. Kaikki kysyvät: - Mitä kouluja olet käynyt? Nainen uskoo, että koulu motivoi, inspiroi, ja piiskaa kehittämään itseään. Naisen piti mennä viikoksi opettamaan jonnekin. Hän kertoo mielettömän halvasta vuokrastaan, asuessaan yhdessä jonkun toisen kanssa.
.
Nuoren naisen on alkanut tehdä mieli lasta, vaikka hän oli aina ennen ajatellut, että nainen jolla ei ole elämässään mitään motivaatiota, tekee pelastuksekseen lapsen. Hän oli tavannut ihanneisän, joka leikkisi lapsen kanssa, hoitaisi kotityöt naisen liehuessa mieluummin ulkona. Kreikkalaisen miehen. Mutta päässä ei ollut mitään...
.
Ulkona tauolla pariskunta näyttää isolta ja pieneltä, käsi kädessä tanssahtelemassa. Poika alkaa selittää bussissa tanssin transsia, näyttää istualtaan. Nainen puhuu suomalaisista perinteistä tanssissa: - Miten pitää olla! Ei saa olla omaperäinen, vaan toistetaan rituaalikaavaa! Hänelle tanssi on liikuntamuoto, josta hän "oikeastaan pitää". Lopulta nainen intoutuu selittämään astrologiaa, jota hän kertoo opiskelevansa.
.
Matkalla on mukavaa kuunnella (salaa) suhteellisen henkevää keskustelua, jota jatkuu, kunnes nainen jää bussista jonnekin Hollantiin, alkaen siellä soitella ystävilleen, jotta saisi yösijan jostakin... Poika jatkaa edelleen matkaa.
.
.
GRONINGENISSA pysähdytään ruokatunnille 45 minuutiksi. Olemme Alankomaiden pohjoisosissa. Jollakin Euroopan vyöhykejaolla Groningenin seutu on saatu luokiteltua Euroopan talousyhteisön rikkaimmaksi alueeksi.
.
Linja-autoasema on Groningenin juna-aseman vieressä. Kun tien toisella puolella on rautatie, niin toisella puolella on kanava! Groningenissa on muutamia leveitä kanavia, mutta ne eivät ole kovin eloisan näköisiä, kunhan niissä on edes vettä. Veneitä ei näy paljon liikenteessä eikä laitureissakaan.
.
Teen pienen kävelykierroksen kaupungissa. Keskusta on vähän kauempana, sinne en ehdi, kun asemaakin katselen, mutta kuljen lähikortteleissa. Täällä on moderneja, siistin näköisiä taloja. Aivan kuin joitakin suhteellisen kauniita Helsinginkin uusia kortteleita, voisi olla vaikkapa Sörnäisten metroaseman seutua. Ihmisiä on vähän liikkeellä, he ovat rauhallisia ja siistejä. Hengeltään viileän tuntuinen kaupunki Groningen.
.
.
****
4) Perillä Amsterdamissa, sunnuntaina 18.9.
.
Saavumme Amsterdamiin noin klo 18. Bussimme kiertelee ja kaartelee ristiin rastiin. Ovatkohan kadut poikki viikonlopun tilapäisten tapahtumien takia vai eikö kuljettaja tunne reittiä? Ajamme kuin todellista sight-seeingiä, nähtävyyskierrosta: pyörimme melkein loputtomasti kaupungin kaduilla. Olisiko monet väylät tänään katkaistu ja ohjattu kiertoteille?
.
Ajamme umpikujaan, joudumme peruuttamaan, joudumme kääntymään, täytyy kiertää, täytyy yrittää jälleen uutta reittiä. Ajamme jonkin torin ohi, joka on täynnä ihmisiä, elämää, kuhinaa, riehaa. Väkeä, melua, musiikkia, tulennielijöitä, show, liekkejä. Nuorekkaat ihmismassat vellovat sunnuntain illassa.
.
Minusta Amsterdamissa on ensi näkemältä liiankin levotonta. Ajattelen kauhulla, että jos Lontookin on tällainen, lähden heti ensimmäisellä junalla johonkin pieneen maaseutukaupunkiin!
.
Bussin ikkunasta näen kanavia ja kullankeltaisia talonseiniä. Lopulta pyörimme enää rautatieaseman ympärillä. Meillä on näköjään väärä ajosuunta, muut autot tööttäävät meille! Taas kierrämme lisää. Kunnes pääsemme aseman pohjoispäähän, kanavan rantaan, jonne bussi pysäköi vehmaiden puiden alle.
.
- Voitte jättää matkalaukkunne vielä tähän bussiin siksi aikaa, kunnes toinen bussi lähtee klo 19, kuljettaja neuvoo.
.
Minä lähden 40 minuutiksi käveleskelemään Amsterdamin kaduille. Aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt saapua tänne jo klo 17, mutta olemme lopulta (edelleen) tunnin myöhässä. Vaikka aikaa on otettu kiinni lyhentämällä välipysähdyksiä, niin lopuksi kiemurteluihin kiertoteillä on sekin säästö mennyt. Toisaalta bussin ikkunasta olen nähnyt kaupunkia, toisaalta oma vapaa-aikani jää vähiin.
.
Amsterdam vaikuttaa minusta jotenkin levottomalta ja hermostuttavalta. En osaa pitää näkemästäni. Polkupyöriä on sadoittain pysäköity kanavan kaidetta vasten. Siltoja kulkee kanavien yli. Syksy alkaa pudotella lehtiä puista. Synkkää jotenkin, vaikka minun reitilläni ei ole liikaa ihmisiä, joitakin harvoja vain, mutta nekin pelottavia hahmoja?
.
Pyörähdän sisällä rautatieasemalla. Vanhana interreilaajana ja tulevana Britannian reilaajana juna-asemat on aina nähtävä, jos kerran olen aivan lähellä. Joku nuori mies pyytää minulta rahaa englanniksi. En vastaa mitään. Minulla ei edes ole yhtään Hollannin lanttia. On vain 40 guldenia 10:n seteleinä, minkä verran olen vaihtanut Alankomaiden varalle rahaa.
.
- Toivottavasti Sinä et joudu koskaan vastaavaan tilanteeseen! manaa pyytäjä minua katkeran synkästi tai pahaenteisen toiveikkaasti. Ei tunnu hyvältä olla täällä.
.
Aion juoda janooni torilla näkemästäni juomavesisuihkusta, ilahtuneena että täällä on sellainen virvoke! Mutta kävelenpä sittenkin ohi. Käännyn puoli minuuttia myöhemmin katsomaan taakseni ja näen silloin kolme hampuusia vesilaitteen kimpussa, yrittämässä potkia sitä hajalle! Ajattelen, että jos olisin äsken pysähtynyt juomaan, olisinko siinä paikassa vieläkin? Olisiko läsnäoloni muuttanut huligaanien suunnitelmia vai ei? Olisiko jäämiseni pelastanut vesisuihkun vai tuhonnut minut?
.
Isäni lukuisilla kongressimatkoillaan kymmenin valokuvin kuvaamat Amsterdamin kanavat eivät minuun tee vaikutusta. Ne ovat vain leveitä ojia. Rauman kanaali tai Kokkolan Sunti eivät ole huonompia. Kiinalaisen palatsin näköinen ravintola ui jossakin altaassa. Kanavien rannoilla ei ole paljon ihmisiä, mutta kirjavia he ovat. Monilla hollantilaismiehillä näyttäisi olevan mustaihoinen tyttöystävä? Minusta tuntuu, että pidin enemmän viileän porvarillisesta Groningenista. Ajattelen, etten ehkä pidä suurkaupungeista?
.
Lähden katsomaan onko uusi bussimme jo tullut, klo 18:40. Onhan sellainen, ja jo yli puolillaan matkustajistakin. Menen töyhtötukkaisen ruotsalaisen punkkaripojan perässä pian hakemaan reppuni edellisestä bussista.
.
Sitten yritän päästä sisään uuteen autoon väärältä puolelta! Kuinka ollakaan, en tajunnut, että pitää mennä vasemmalta, koska on englantilainen vasemmanpuoleisen liikenteen bussi, jollaista en ole vielä aiemmin kokenutkaan. 'EUROLINES' mainostaa kylki yhtiön nimeä.
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
JATKUU:
562. Amsterdamista bussi Lontooseen
563. Lontoosta Hampsteadiin
564. Cambridgeen ja Edinburghiin