567. Yöpyminen Chesterissä

Perjantai-aamupäiväni 23.9. menee pitkälti junamatkaan Lontoo - Crewe - Chester junanvaihtoineen. Nukuskelen junassa edelleen, enkä saa kirjoitettua päiväkirjaan huomioita matkasta. Vaihto Crewessä osoittautuu helpoksi, vaikka vaihdot vierailla rautatieasemilla hermostuttavat etukäteen.
.
Chesterin asemalla poikkean ensimmäiseksi käymälässä. Se on kuin myrskyn jäljiltä, useimmat pytyt ovat pirstaleina! Seiniin on maalattu teksti ALEXANDRA". Viranomaisten tiedotteet seinällä pahoittelevat vandalismia.
"Joudumme sulkemaan..." Chesterin läheisen rautatiekaupungin Crewen potkupallohuligaanien tervehdys?
.
Crewe Alexandra F.C. (English professional football club) on perustettu vuonna 1877 ja nimetty Edward VII:n puolison (1863-1910), tanskalaisen prinsessan Alexandran (1844-1925) mukaan. Seura on lempinimeltään "The Railwaymen".
,
CHESTER on erikoinen historiallinen kaupunki Britanniassa. Sillä on ensinnäkin upeat, yhtenäiset, purkamatta säilyneet kaupunginmuurit. Muuri ympäröi joka suunnalta vanhaa kaupunkia, tosin linnan kohdalla madaltuu olemattomaksi, mutta kohoaa pian taas. Muurinharjaa pitkin voi kiertää koko vanhankaupungin, minkä kierroksen teen mielelläni kahdestikin!
.
Toiseksi nähtävyydeksi Chesterissä on "The Rows" eli katetut jalankulkukäytävät parin risteytyvän kauppakadun vanhojen talojen toisen kerroksen korkeudessa. Kävelijät on aikoinaan otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa ja arkkitehtuurissa, he saavat kulkea sateelta ja kuralta suojassa puukäytävissä katujen yläpuolella ohi erilaisten kauppaliikkeiden.
.
Chesterin rautatieasema on myöhempien aikojen tulokas, olkoonkin jo 1800-luvulta, siispä kaukana kaupungin muurien ulkopuolella. Ensin on vaikeutenani löytää tie modernimpien talojen esikaupungista aseman ympäristöstä vanhaan keskustaan. Harhailen vääriinkin suuntiin, mutta sitten kohtaan tuon kuuluisan kaupunginmuurin, jonka päälle heti kapuan! Muurin harjalla kulkee ainakin selvä reitti!
.
Muurin laella kuljeskelee muitakin turisteja, muttei ruuhkaksi asti. Sieltä on hyvä valokuvata maalauksellisia näkymiä sekä muurin sisäpuolelta että varsinkin ulkopuolen rehevistä vallihaudan penkereistä! Kaupunki on ollut hyvin suojattu.
.
Muurin harjalla tunnen olevani kuin Kiinan muurilla, sellaiselta se on filmeissä ja kuvissa näyttänyt, tosin Chesterin muuri on kapeampi, eikä sitä pitkin mahtuisi ajamaan vaunuilla, ainoastaan kävelemään. Chesterissä pituuskin on toki lyhyempi, mutta sitä ei kävellessään tiedä tai ajattele.
.
Välillä muurista kohoaa torneja, jolloin täytyy nousta ja taas laskeutua muurilta joitakin porrasaskelmia. Jossakin kohdassa turistiryhmä tukkii tieni. Opettelen käyttämään tehokasta brittiläistä ilmaisua: "Excuse me!" jolloin kaikki ihmiset väistyvät heti kuin taikaiskusta avaten väylän minulle!
.
Chesterin muuria viehättävämmässä keskiajan miljöössä en muista aiemmin olleeni, myöhemmin Saksan Nördlingenissä. Eivät keskiaikaiset linnat ole ilahduttaneet minua yhtä paljon. Britanniassa yleensäkin petyn hieman linnoihin, ne eivät ole niin ihmeellisiä kuin olin odottanut, vaan vaatimattomampia, romanttisiin kuvitelmiin verrattuna yksinkertaisempia.
.
Mutta Chesterin kaupunginmuurit jatkuvat laajalla alueella pitkään, niillä saa liikkua ulkoilmassa, ne ovat elävä osa kaupunkia, eikä jokin nurkkaan jäävä irrallinen museo. Eräässä muurin torneista on myös pieni historiallinen museo, johon poikkean tutustumaan.
.
Maltettuani lopulta laskeutua alas muureilta huomaan myös keskikaupungin viehättäväksi. Käyn Chesterin modernissa kirjastossa. Löydän hyvän supermarketin, jossa iloitsen tähän mennessä halvimmista Britanniassa näkemistäni hinnoista! Olisin jotenkin odottanut, että turistipaikoissa, jollaisena Chesteriä pidän, olisi kalliimpaa kuin arkisissa kaupungeissa. Mutta ainakin Chester on halpa. (Seuraavana vuonna havaitsen huokeaksi Cornwallin turistiseudun.)
.
Chesterin retkeilymaja on esikaupungissa, kaukana muurilta, mutta päinvastaiseen suuntaan kuin asema, 2 kilometriä keskustasta, 3 kilometriä asemalta, Dee-joen eteläpuolella, lounaassa, 40 Hough Green?
.
Seuraan jälleen muuria, ohitan linnan (joka Chesterissä EI ole museona, vaan suljettu ja sotilaskäytössä!) ja urheilukentän ja tulen joen sillalle, jonka ylitän. Reitti on melko selkeä, matka vain tuntuu taas pitkältä. Mutta tänä yönä minun on peseydyttävä ja nukuttava hyvin, kun en eilen Carlislessa.
.
Tulen retkeilymajalle vasta kello 16:55, mutta hyvä niin, sillä se aukeaa illalla vasta klo 17. Youth Hostel näyttää erittäin siistiltä (vaikka seinästä paloja vähän mureneekin), isolta ja kauniilta murattien verhoamalta esikaupunkikartanolta.
.
Pihalla on jo viisi muuta odottajaa. Oven ulkopuolella on helposti vaihdettava kyltti, nyt mitä kutsuvimmalla tekstillä:
"WE HAVE PLENTY OF ROOMS!"
Olin hiukan pelännyt mahdollista ruuhkaa perjantain ja lauantain välisenä yönä, vaikkakin 23.-24. syyskuuta, ja petejä sentään retkeilumajakirjan mukaan 120.
.
Hostellia näyttää pitävän nuori warden-pariskunta. Sekoilen hieman receptionissa kielivaikeuksissa, sillä sanon, etten halua breakfastia (muistaen edelliseni Edinburghissa), kun puhe olikin retkeilymajakortin takaisin saamisesta aamulla.
.
Edelleni jonoon kiilasi lyhyt, tukeva, korvarenkainen kiwi, uusiseelantilainen poika. (Korvarenkaat olivat harvinaisia pojilla vuonna 1988, ainakin Suomessa). Toinen jonottaja, opiskeluikäinen nuorimies, kertoo olevansa "New Yorkista, N.Y: osavaltiosta" - jos tiedätte missä se on..."
.
Huoneeni numero on 5, ja siellä on 12 vuodetta, ylimmässä, kolmannessa kerroksessa. Tytöt nukkuvat toisessa, keskikerroksessa, ja suihkut ovat kellarissa asti, hyvissä yksittäisissä kopeissa, joita on yhteensä puoli tusinaa. Yritän turhaan kysellä vuoteeni numeroa, se on minkä vain vapaista ensimmäisenä valitsen huoneessa 5.
.
Varattuani ja nähtyäni huoneeni kävelen tietenkin takaisin kaupungille. Tutustun edelleen erityisesti muuriin ja katselen kaunista iltaa joen molemmilla rannoilla. Joella lipuu kanootteja kilpailevin melojin.
.
Chesterin kaupungin vanhempi nimi "Deva" on paikoitellen esillä ja tuo mieleeni, de va kukku de, suomalaisen taantumuksellisen taistolaisen ääriryhmän. Kun istuskelen idyllisellä penkillä puiden siimeksessä tulevat englantia puhuvat tytöt, briteiksi arvelemani repputuristit, kysymään minulta, paikalliseksi luulemaltaan, tietä jonnekin, mistä en tiedä mitään.
.
Kirjoittelen hostelin vuoteessa päiväkirjaa klo 23, kun muu majoittuva jengi tulee ovesta sisään, vietettyään iltaa alakerran biljardisalissa. Kattovalot sammuvat klo 23:30, mikä sopii minulle. Nukahdan heti. Minulla on kerrossängyn yläpeti oven suussa.
.
Olen tullut mahdottoman luottavaiseksi Englannin turvallisen tuntuisissa oloissa. Riisutut vaatteeni ovat tuolilla avatun oven takana, lompakkoni on siellä farmarihousujen taskussa! Passi ja matkaliput ovat takintaskussa. Kaulakukkarokin minulla on, sentään kaulassani. Mitään ikävää ei Chesterissä tapahdu. On onnellista olla huoleton ja luottavainen, kunhan ei satu mitään.
.
Herään lauantaina 24.9. kello 6, valoa siilautuu jo ikkunasta. Alapetini kaveri taitaa herätä saman tien kerrossänkymme natinaan, vahinko. Nousen klo 7:15 mennäkseni käymälään. Minulla on mukavan puhdas olo eilisillan suihkun ja pesun jälkeen. Olen lähtövalmis klo 7:45.
.
Receptionin luukku on kiinni, mutta edessä tiskillä on soittokello... Kello 7:30 olen jo kuullut kellon soivan pitkään, aikamerkiksikö, vai lähtikö jo joku? Pirautan kelloa, jolloin eri nuorimies kuin eilen tulee palvelemaan. Hän plaraa korttilaatikkoa ja kysyy huoneeni numeron (5). Tavaan nimeni kirjain kirjaimelta englanniksi, olen opetellut tekemään sen sujuvasti... ja osoitan korttiani heti nähdessäni tutut Suomen lipun värit kannessa.
.
Sillä selväksi taas - saan heti korttini, eikä ole puhettakaan duty-töistä. Aikailen hetken yksinäni eteisessä ison peilin edessä. Reception-luukku on suljettu uudelleen. Muut ihmiset eivät ole vielä ylösnousseita. Paitsi yöpukuinen turistityttö hiipii luukun ääreen ja voihkaisee, kun lappu lupaa luukun aukeavan - klo 8:30 vasta!
.
- You can check out, just ring the bell, if you are leaving... selitän.
- No, I'd just like to have some milk... sanoo jenkkityttö.
.
Lähden retkeilymajasta klo 7:50. Minulla on tunti aikaa klo 8:50 lähtevään junaan, mutta eksyn taas kävellessäni, aikani menee tiukoille. Myös klo 9:12 lähtisi juna, viimeistään siihen olisi ehdittävä.
.
Alkureittini on selvä ja suora, sillalle ja muurien ympäröimään kaupunkiin. Kiipeän vielä kerran muurille ja valokuvaan. Poikkean kävelylle Grosvenor-puistoon. Aamulla on aina oma erilainen tunnelmansa kaikkialla.
.
Ja sitten, eräässä kuusikulmaisessa risteyksessä, lähden väärää haaraa pitkin eteenpäin, itään tai kaakkoon koillisen sijasta. Hankala risteys, kun siinä on alikulku jalankulkijoille. Jatkan väärin valitsemaani suuntaan epätoivoisen pitkälle, en myönnä itselleni erehdystäni, en halua kääntyä. Vaikka oudoksunkin jotakin siltaa yli vallihaudan, sillä en muista menneeni siitä eilen?
.
Tajuttuani kulkeneeni väärään suuntaan en halua vieläkään palata, vaan etsin oikotietä uudesta sijainnistani pohjoiseen rautatieasemalle, jossa minun pitäisi jo olla. Erään kaupan pihassa tunnustan olevani hukassa, enkä voi muutakaan kuin palata takaisin aina kuusikulmaiseen risteykseen asti.
.
Luotettavaa oikotietä ei näytä olevan, enkä uskalla lähteä umpimähkäisesti. Lopulta juoksen kuusikulmiosta eiliseltä tuttua reittiä asemalle, hioten tietysti juuri täksi aamuksi vaihdetut uuden puhtaat vaatteeni. Tyypillistä epäonneani tai tyypillinen virheeni.
.
Näen lauantain viikonloppumaalareita ja markettien aukeamisen odottajia autoissaan ennen klo yhdeksää. Kaupunginmuurilla ei ollut vielä ketään muuta kuin minä.
.
Ehdin asemalle klo 9:10! Kiireesti myöhempään, klo 9:12:n junaan. Laitureille ei Chesterissä pääse muuten kuin näyttämällä portinvartijalle joko junalipun tai erityisen laiturilipun, jotteivät asiattomat huligaanit pääsisi sinne.
.
Asema ja varsinkin sen käymälä on sotkettu kauttaaltaan "ALEXANDRA"-graffitilla, lyhennyksellä Crewe Alexandra Footbaal Clubista. Asialla ovat olleet jalkapallohuligaanit läheisestä Crewen teollisuuskaupungista, jossa on junanvaihto Chesterin paikallisjunan ja Lontooseen menevien päälinjojen välillä.
.
Minulla on kiire laiturille ja junaan. Vanhalla, kiireettömällä porttivahdilla on juttu kesken jonkun asiakkaan kanssa, jota hän neuvoo verkkaisesti jaaritellen, näyttäen karttaakin. Yritän päästä äkkiä ohi näyttämällä lippuani. Vartijaheppuli vilkaisee lippuani ystävällisesti ja lausahtaa minulle:
- Oh, it's okey, dear!
.
Ensimmäistä kertaa matkallani kuulen brittien kenelle tahansa muukalaiselle osoittamia omituisen helliä sanoja. "Hyppää kyytiin, kultaseni" he saattavat myös sanoa. En ole uskoa korviani.
.
Chesteristä lähtevä pieni paikallisjuna on istumatäysi. Se on nimeltään City-Shuttler ja siinä on vain kaksi vaunua. Tyypillinen brittiläinen isä poikineen (kalju pulisonkimies) ja matkalaukkukansaa on viikonloppuna liikkeellä. Crewessä minulla junanvaihto klo 9:40-10:00 Cardiffin junaan laiturilla 11.
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
(562. Amsterdamista bussi Lontooseen)
(563. Lontoosta Hampsteadiin)
(564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin)
(565. Edinburgh ja juna Glasgowiin)
(566. Skotlannista junalla Carlisleen)
(567. Yöpyminen Chesterissä)
JATKUU:
568. Walesin Cardiff ja Caerphilly