568. Walesin Cardiff ja Caerphilly

1) JUNA WALESIIN.
Lähdettyäni Chesteristä kahden vaunun City-Shuttlerilla klo 9:12 vaihdan junia Crewessä klo 9:40-10:00. Seuraavassa, Cardiffiin menevässä junassa, on kolme tai neljä vaunua ja jokaisessa välikössä istuu ihmisiä. Yksinäni en minäkään kirjoittele penkkiosastossani.
.
Istun päiväjunassa lauantai-aamuna 24. syyskuuta. Samalla voin katsella maisemia ja turisteja. Church Strettonin pieni asema on reitin varrella Walesissa klo 11. Vastapuolella käytävää japanilais-länsimainen turistipariskunta lukee Today-lehteä. Etusivun pääotsikon sensaationa lukee:
"Estate agent axed in slum". Ohhoh!
.
Istun selkä menosuuntaan. Vastapäätäni syö banaania kiilusilmäinen mies, jolla on muovikassi. Minä syön Chesteristä ostamani Nut-jogurtin (hyvä pähkinänmaku) ja hedelmäleivän. Juon 0,33 litraisen hyvän Panda-Colan (joka maksoi vain 15 penceä eli Suomen markan verran Gatesway-Marketissa).
.
Näen junan ikkunasta punatiilisten talojen rykelmän peltojen ja puuaitojen keskellä. Katselen lampaita ja kukkuloita.
.
Junassa tuntuu matkustavan pelkkiä brittejä. En muita kaipaakaan. Tämä juna ei mene Lontooseen, vaan välittää maaseudun kaupunkien keskinäistä liikennettä. Näen taas ulkona erilaisia harjakattoisia tai vinokattoisia tai pyöreitä kattoja, puna- tai harmaatiiltä, mutta jonkin valkoisenkin talon.
.
LUDLOW. Vastakkaisen puolen turistit jäävät tänne. Sadepisarat ovat minulle lisäsyy olla jäämättä, vaikka seutu näyttää kauniilta. Minkähän kaltaiset liikenneyhteydet olisi jatkaa täältä myöhemmin eteenpäin, mietin. Mutta junani on jo liikkeellä. Näen taas kauniin kylän, tie kaartaa, talojen tiheä läheisyys ja samankaltaisuus säväyttävät. Toivon, että olisin ehtinyt valokuvata.
.
.
2) CARDIFF lauantaina 24. syyskuuta
.
Kolme postikorttia ehdin saada kirjoitettua ennen saapumista Cardiffiin klo 12:41. Lähetän kortin kotiin, sekä Anulle ja Liisalle. Sataa vettä. Säätiedotus "Independentissä", jota olen lukenut, lupaa lyhyesti "Showers" koko maahan, vähiten kaakkoon.
.
Walesin pääkaupungissa kävelen ensiksi Cardiffin linnalle, joka on pelkästään romanttinen luomus. Kaikkia viehättäviä piirteitä on rakennettu linnan arkkitehtuuriin aivan huvin vuoksi, ei missään puolustustarkoituksessa. Pääsymaksu olisi 1,20 puntaa ilman opastusta. Jätän väliin tai lykkään sateen vuoksi, mutta kadun myöhemmin. Ehkäpä juuri tämä olisi ollut turistille sittenkin Britannian viehättävin linna?
.
Kuljen Cardiffin katetuilla kauppakujilla, 2.-3. kerroksessa - Helsingin Senaatintorin kauppakeskuksen tyylisessä, mutta isommassa ja vanhemmassa liikekeskuksessa. Pari kakaraa kysyy minulta jotakin, mistä en ymmärrä mitään.
.
Kävelen Cardiffin Civic Centeriin. Onhan siellä komeita, isoja julkisia rakennuksia, joita matkaopas ylistää, mutta enpä tiedä, mitä siellä tekisin. Puisto talojen lähellä kadun toisella puolella on kuitenkin hyvin kaunis, kuten puistot Britanniassa yleensä ovat. Cardiffissakin ovat paikallisbussit kaksikerroksisia, mutta Lontoon punaisen sijasta väriltään haalean oransseja.
.
Etsiydyn tavallisille ostoskaduille ja moderneihin foorumeihin. Ostan ruokaa Marks & Spenceristä yli neljällä punnalla - huomenna on tulossa sunnuntai... Kolmioleivät maksavat 89 p (2 kpl:n pakkaukselta), ostan sekä muna- että liha-täytteiset. Kolme ostamaani mehutölkkiä maksavat 29-32p kukin. "Skotlantilaiset munat" ovat valmiiksi keitettyjä, kuorittuja ja leivitettyjä. Ostan maitoakin puoli litraa.
.
.
3) CAERPHILLY lauantaina 24.9.
.
Walesissa haluan tutustua johonkin pikkukaupunkiin ja linnaan. Matkaoppaista olen valinnut Caerphillyn, koska linnan pitäisi olla hieno ja lähellä Walesin pääkaupunkia Cardiffia.
.
Löydän aseman aikatauluista paikallisjunan, jolla pääsen Caerphillyyn. Perillä minulla on ongelmana löytää linna. Se ei kohoakaan ylväästi kaiken muun yllä, kuten olisin odottanut. Etsiskelen itsekseni, en koskaan kysy ihmisiltä, ja löydän sitten.
.
On synkkä, pimeä ja sateinen päivä. Linna näyttää todella synkeältä. Se on romanttisesti rappeutunut. Jokin torni on kallistunut pahasti vinoon. Pientä luhistumista, ja kuitenkin loput linnasta on jyhkeän komeasti pystyssä. Ylitän nostosiltaa vallihaudan ja vierailen sisällä. Olen kastunut sateessa ja kuivattelen itseäni pitkäänkin linnan museossa, jossa on sähkölämmittimiä. Siinäpä kuluu lauantai-päiväni.
.
.
4) CARDIFF uudelleen, lauantaina 24.9.
.
Palatessani Cardiffiin kastun edelleen sateessa, vaikka minulla onkin sateenvarjo. Reppunikin kastuu. On lauantai-ilta ja istun paikallisjunassa, joka ajaa maalta ja esikaupunkikylistä suurimpaan kaupunkiin... Siispä juna on täynnä nuoria ihmisiä, jotka ovat menossa juhlimaan?
.
Vastapäätä minua istuu kauniiksi laittautunut tyttöpari, joka livertää keskenään kymriä, ihastuttavaa walesin kieltä! Minulle aivan tuntemattoman kielen kaunissointuisuus taitaa olla päivän mukavin muisto.
.
Märkänä, matkapäiväkirjan vihkokin märkänä, istun Cardiffin rautatieasemalla lauantai-iltana klo 19-20... Odotan junaa Bristoliin ja Portsmouthiin, laiturilta 1 klo 20:30... Kaksi ukkoa vieressäni juttelee keskenään ja minulla on aikaa kuunnella sivusta:
- You don't drink alcohol at all??
- You look telly??
- You are widow? No?...
.
Ostan sanomalehden, Western Mail, jonka syliini levitettyäni syön munavoileivän. Täällä asemalla on siedettävän lämmintä. Sotkuista on vain. Muovimukeja ja pahvipakkauksia ajelehtii pitkin lattioita, kuten niillä on myös tupakoita ja tahroja.
.
Oikealla selkäni takana on GADAEL BAGIAU. Kaikki tekstit on täällä kirjoitettu ensiksi walesiksi tai kymriksi. Alapuolella on myös englanninnos: Left luggage. Väki virtaa edessäni junasta POISTUTTUAAN vielä lipuntarkastuksen läpi...
.
Olen toisaalta väsynyt, toisaalta virkeä. Haluan ajaa junilla lisää, uusilla junilla. Eilenkin olisin halunnut, mutta varalta menin retkeilymajaan, joka olikin Chesterissä hyvä paikka. Mutta täällä Cardiffin sateessa en halua etsiä hostellia tonnin painoisine reppuineni. Juna on paljon helpompi vaihtoehto, asemalta asemalle vain. Kello 20:15 on sopiva aika minun käydä hakemassa Sport-reppuni säiliöstä. Lokero maksoi täällä vain 30p.
.
.
5) YÖJUNA EDINBURGHIIN
.
Pitkiä yön yli kulkevia junalinjoja ei ole kovin paljon. Minun on kätevintä lähteä Lounais-Englannista Edinburghiin. Yöstä tulee väsyttävä. En muista mitään yhtenäistä nukkuma-aikaa, horrostako koin sitten vain. Carlislen aseman räikeisiin keltaisiin valoihin ainakin herään. Se on minulle tutuin asema.
.
Junassani on väljää ja rauhallista. Joku poika kysyy minulta joskus yöllä, meneekö tämä juna Edinburghiin ja milloin se on perillä? Kerron mitä tiedän:
- It should be there at 8 o'clock, but it's much late, half an hour late...
Niin on käynyt, siitä on kai konduktööri maininnut.
.
Minulla on taas kahden istuimen rivipaikka vaunun keskiväliseinämän suomassa vaununsisäisen tuulen suojassa, selkä menosuuntaan päin. En pahemmin palele. Minulla onkin pitkät alushousut jo jalassani Chesterin jälkeen. Kuivatan Western Mailin kiinteistöilmoitusten sivuilla kenkiäni, sateensuojaani sekä kameraani. Näen yölläkin lehmiä laitumella. Kirjoitan tukun postikortteja yöllä ja aamulla, siihen tarvitsenkin tällaista määrää istuma-aikaa.
.
Sunnuntai-aamuna olen taas tutussa Edinburghissa ja menen ensimmäiseksi ostamaan lisää kalliita 15 pencen kortteja Waverley Stationin John Menzieriltä. Pyörin vain aseman ympärillä, löydän uusia reittejä siellä klo 7:40-9:15, en innostu lähtemään kauemmas. Yöjuna on tullut sittenkin ajoissa perille, vieläpä hyvissä ajoin?
.
Löydän postitoimiston ja istun sen eteen John Knoxille omistetulle penkille kirjoittamaan Taijalle postikortin loppuun ja toisen myös. Pudotan postin laatikkoon 15 postikorttia! Postit luvataan kerätä sunnuntaina klo 13:15. Ovessa on postimestarin virallinen ilmoitus, että postia otetaan jälleen vastaan, muutamin poikkeuksin. Täällä on nimittäin ollut vastikään postilakko.
.
Huomaan, että on ollut typerää lähteä sunnuntai-aamuksi Edinburghiin! Tänä iltana minun on oltava pakosti Lontoossa, kun bussini Hollannin, Saksan ja Ruotsin kautta Suomeen lähtee. Junia kulkee huonosti sunnuntaisin, ne lähtevät myöhään ja kaiken lisäksi kulkevat HITAASTI! Käy pahemmin kuin odotankaan...
.
.
6) PÄIVÄJUNA LONTOOSEEN sunnuntaina 25.9.
.
Lähden ensimmäisellä mahdollisella junalla kohti Lontoota. Siellähän minun oli ollut aikomus viettää viimeinen päiväni. On vielä näkemättä dinosaurusten luurangot ja muutkin museot. Nyt joudunkin istumaan hitaassa junassa koko pitkän päivän.
.
En ole tiennyt saati ottanut huomioon, että Britanniassa korjataan ratoja sunnuntaisin, ja junat kulkevat erityisen hitaasti tällöin. Skotlannissa on paljon ratatöitä, junamme tulee myöhässä jo Newcastleen. Skotlannin itärannikon rantamaisemat ovat sentään upeita! Tällä kertaa emme aja länsireittiä Carlislen kautta. Yritän valokuvata rantaa moneen otteeseen junan ikkunasta, mutta hyvät paikat ehtivät aina vilahtaa ohi. Pari valokuvaa otan junan pysähtyessä. Sitten näen upeita kaupunkeja.
.
Newcastlessa on todella mahtavat sillat. Kaikki näyttää ulkona synkän mustalta, hiilikaupungissa. Newcastle olisi ehkä luotu kuvattavaksi hiilipiirroksilla. Haluaisin palata Newcastleen, kävellä siellä, oleskella paikanpäällä. Vaikka epäilenkin, että ehkä tuo kaupunki on parhaimmillaan vain ikkunasta katsoen.
.
Yorkin kuuluisista kaupunginmuureista ehdin myös nähdä pätkän junan ikkunasta. Matkaohjelmaani olin valinnut liian mainostetun vanhan Yorkin sijasta Chesterin.
.
Nyt on jo sunnuntain iltapäivä klo 14:40, istun samassa junassa ja juna seisoo paikallaan keskellä peltoa! Seisoo siinä klo 15:20 asti. Konduktööri kuuluttaa:
- Edellinen juna ei ole tullut, emmekä tiedä kuinka kauan joudumme vielä odottamaan sitä. Thank you!
.
Välillä juna nykäisee jonkin matkan eteenpäin ja sitten taas stop! Peterborough on ollut edellinen asemakaupunki. Se ei näyttänyt ikkunasta paljon miltään, olikohan asema syrjässä. Yleisen sekava ja tavallisen hiljainen asemanäkymä.
.
Viistoon vasemmalla edessäni Martin X. (hänen nimensä näkyy kirjoitettuna matkalaukusta) lukee läpi peräti kymmentä erilaista sanomalehteään. Väliseinäni takana istuu intialaisia. Nättejä mustaihoisia käy ravintolavaunussa. Olen torkkunut pois edellisen yöni väsymystä.
.
Odotuksen pitkittyessä ihmiset ravaavat ostamassa virvokkeita. Juna seisoo edelleen keskellä peltoa. Juttelu on elpynyt puheensorinaksi, tuntemattomatkin ihmiset tutustuvat toisiinsa kovissa kohtaloissa.
- Olen Tanskasta, meillä oli hyvin lämmin kesä, lämpimämpi kuin tavallisesti, kertoo joku.
.
Sariin pukeutuneita intialaisnaisia vilisee junan käytävällä ja mustaihoinen stuerttikin kulkee ohitse. Joku rouva valittaa tälle, että hänen pitäisi päästä pian perille, mutta naurahtaa sitten itsekin, että "Tehän ette voi tehdä asialle mitään..."
Stuertti pahoittelee: - Previous train was late...
.
Fiasko näyttää tulevan koko viimeisestä päivästäni Britanniassa. Miksi palasin yöllä Skotlantiin asti, sunnuntaiksi, harmittelen. Toisaalta: Tuleehan tässäkin vaihtelevia kokemuksia. Oli kivaa käydä jossakin useasti, Edinburghissakin, ei vain Lontoossa. Sain myös vihdoin postitettua monet kuvakorttini edes Edinburghista, jos en Chesteristä, enkä tavallisimmasta turistikohteesta Lontoosta.
.
Tunnin viivyteltyään juna lähtee pellon keskeltä eteenpäin. Ehdinkö mitenkään enää Lontoon Museum of Mankindiin ennen sen sulkeutumista klo 18? Voi kurjuus! Joku kysyy, kauanko on vielä Lontooseen? Mustaihoinen stuertti vastaa:
- That I can't say, because we are pushing the other train before us...
.
Hitaasti meidän "125-juna" nyt jyskyttää eteenpäin, ei lainkaan enää nimensä mukaista 125 mailin tuntivauhtia.
.
Olen väsynyt ja "ohi on" -tunnelmissa. Jännitän enää vain paluun bussimatkaa Suomeen. Lontoon Eurolinesin kuljettajaa. Valtioiden rajoja. Paljonko autossa on tilaa. Amsterdamia. Osaamista Victoria Coach Stationille. Töihin paluuta.
.
Hitaasti junamme köröttelee. Ohitsemme ajaa toista raideparia British Railin veturi. Ulkona on ikävän pimeää - jo klo 16! Paksut harmaat pilvet. Nyt ei taas sada, mutta välillä ripotteli hieman. Jokunen hauskan näköinen talo radan varrella, nyt sekä kauniin kellertäviä että mustuneita tiilisiä rivitaloja. Välillä on peltoja ja puu-pensas-aitoja. Pyykkiä näkyy olevan paljon naruilla kuivumassa. Tunneli. Silta. Heinikkoa. Ja roskaa, roskaa radanvarressa. Ihmisten sunnuntai-harrastuksia: paljon onkijoita joilla.
.
CRASH! Törmäys kello 16:05. Juomatölkkejä lentelee vaunussamme, muttei sen pahempaa satu sentään. Juna seisoa jököttää nyt taas sitten. Juuri kun olin miettinyt, kauanko vielä voisi enää kestää normaalisti tai maksimaalisesti ajo tästä paikasta Lontooseen. - What's going on now?
.
Vastakkaiseen suuntaan kulkeva juna kiitää juuri ohitsemme, ja toinen heti perään klo 16:15. Sitten pääsemme taas liikkeelle ja ohitamme HITCHIN -nimisen aseman. Siellä näkyy joutilaita ihmisiä.
.
Ohitamme 'Confederation Lifen' upean savulasisen palatsin. Sen ympärille rakennetaan vielä kukkaistutuksia.
.
Tapahtuu jokin "törmäys" tai äkkipysäytys taas, ja jälleen juna seisoo paikallaan. Toinen IC-juna tööttää ja ohittaa meidät, se menee meidän suuntaamme! Miksi se saa etuilla? Ääh! Ulkona on sateista. Kello on 16:25. Ilokseni etsin ja löydän Hitchinin kartastani, Lutonin korkeudelta. On se jo lähempänä Lontoota kuin vaikkapa Cambridge. Juna peruuttaa nyt vähän matkaa klo 16:35.
.
Lontoossa olemme lopulta "vain" kaksi tuntia myöhässä klo 17:15. Viimeiseksi kuulemme kuulutuksen: "British Rail ja minä pahoittelemme kaikkia niitä kärsimyksiä, joita tästä viivytyksestä on aiheutunut. Thank you!" - Tattista vaan!
.
Lontoon Kings Crossin asemalla näen melkoista jonotusta juniin. Kuvittelen ensin, että se johtuisi juuri meidän junamme myöhästymisestä, mutta Lontoossa taitaakin vallita tavallinen sunnuntairuuhka. Taksijonokin näkyy olevan pitkä.
.
Junamme saapui siis asemalle nimeltä "Kings X". Kertalippu sieltä Victorian asemalle (Victoria-linjaa 5 asemanväliä) maksaa 50 p. Ostan lippuni automaatista. Pari konetta on asennettu valmiiksi 50 pencen summalle, pari konetta 80 p:lle ja joku 1,30 punnalle, sellaisia maksuvyöhykkeitä tunnetaan. Kaikki kolikot käyvät ja vaihtorahat palautetaan. Kertalippu on keltainen ja pahvia raidoittaa magneettinauha, mutta matkaliput tarkastetaan ihmisvoimin, eikä koneilla, ja tarkastetaan kummallakin asemalla! Riittää että vilautan lippuani.
.
Myös Victorian rautatieasemalla on sunnuntaina hulinaa. Haluan kuljeskella viimeiset vapaat tuntini kantamuksitta. Kello lähenee 18:aa ja Eurolines-bussini lähtee klo 22.
.
Laiturilla 8 on uudet, hienot automaattilokerot matkatavaroiden säilytystä varten. Lokerot maksavat kuitenkin paljon: 1,50 puntaa jo pieninkin, erikokoisista. Avaimia ei käytetä, vaan numerokoodeja.
.
Ensin vapaana oleva lokero täytetään tavaralla, ovi suljetaan, maksetaan kolikoilla läheiseen monen lokeron yhteiseen rahareikään ja sitten kone sylkäisee kuitin eli paperikuoren sisään kätketyn numerokoodin, jonka numerot pitää näppäillä tavaraa haettaessa, jotta ovi poksahtaisi taas auki. Minun lokeroni on 064-14 ja koodissa on viisi numeroa. Osastolla on vartija osaamattomia ihmisiä ja ongelmatapauksia varten.
.
Etsin kartan avulla tieni läheiselle linja-autoasemalle Victoria Coach Stationille. Sunnuntai-iltani kuluu lopulta pelkkään paluumatkan odotteluun, enkä uskalla yrittää ehtiä enää minnekään kauemmas, etten myöhästyisi kohtalokkaasti linja-autostani. Lontoo vaikuttaa olevan sunnuntai-iltana levottomampi kuin millaisena muistan sen edelliseltä näkemiseltä, maanantailta ja tiistailta.
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
(562. Amsterdamista bussi Lontooseen)
(563. Lontoosta Hampsteadiin)
(564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin)
(565. Edinburgh ja juna Glasgowiin)
(566. Skotlannista junalla Carlisleen)
(567. Yöpyminen Chesterissä)
(568. Walesin Cardiff ja Caerphilly)
JATKUU:
569. Eurolines Lontoosta Belgiaan