570. Eurolines Belgiasta Saksaan

Lähdettyäni autolautalla Doverista yöllä klo 02 ja ylitettyäni Englannin kanaalin saavuin Belgian Oostendeen klo 06 paikallista aikaa, maanantai-aamuna 26. syyskuuta. Laskeuduin kymmenen minuuttia aikaisemmin laivan autokannelle ja nousin siellä Eurolines-bussiin rekisterinumeroltaan E-904-MUG.
.
Belgian passintarkastus tapahtuu nopeasti sisällä bussissa. Minusta tuntuu nyt hullulta, kun Belgiassa ajetaan tien oikeaa laitaa! Niin nopeasti olin tottunut Britannian tapoihin.
.
Tunnelissa ajamme sitten kohti Antwerpenia klo 8:20. Lehtipuumetsiköt ovat kauniita ja ihania, talot puhtaampia väreiltään kuin Britanniassa. Jotenkin on saksalaismallisesti siistimpää? Talojen julkisivut ovat huomattavan kapeita johtuen vanhoista verotuskriteereistä.
.
Ulkona on tänään lämpöä 15 astetta, bussissa viileää. Kuski soitattaa hiljakseen iskelmiä radiosta. Näen peräti 10-rappuisen talon, sitten rykelmän 16-kerroksisia pistetaloja. Kiintoisan näköisiä. Sitten taas lehtipuuaitaa. Ajamme moottoritiellä koko ajan. Nyt näen jalokuusia isona, tuuheana aitana. Lähellä on soma asuttava linna ja vesikanava myös.
.
En edes huomaa milloin ylitetään Belgian ja Hollannin raja. Pysähdymme menomatkalta tutulla taukopaikalla vähän ennen Bredaa. Sama Smitt -niminen liike, mutta nyt pääsemme tien toista puolta aivan ruokalan lähelle. Käveleskelen ulkona 15 minuuttia, kuten myös Lontoossa tuttavuutta tehnyt Osloon matkustava parrakas mies. En uskalla mennä käymään wc:ssä, etten vain myöhästyisi bussista.
.
BREDA kello 9:35. Joku matkustajista jää pois, suomalainen tyttökö? Olin näkevinäni hänen passinsa kannen. Bredan jälkeen meillä ei olekaan enää pysähdyksiä, sujahdetaan vain huomaamattomasti ohi kaupunkien.
.
Jotenkin nyt Belgian kaupunkikuva on minusta kauniimpi kuin Britannian. Seinät ovat puhtaammat väriltään, luonnollisemman vaaleat. Avoimempi vaikutelma, ei sellaisia linnamaisia varustuksia kuin Britannian taloissa. Ympäristö oman pihan ulkopuolella on siistimpää kuin Englannissa. Briteillä oli siisteyden ulkorajana oma aita. Belgiassa miljöö on Britanniaa pehmeämpää, myös suoraviivaisempaa ja pelkistetympää, ei niin kulmikasta. - Pyöreys vastaan kulmikkuus on maiden ero!
.
Kuljettajamme joutuu antamaan huomautuksen uskonnolliseen ryhmään 'hihhuleihin' kuuluvalle "vihreälaatikko-lakkiselle"(!) pikkupojalle: - Please sit down!, kun tämä pomppii villisti käytävällä seurueensa naishihhulien perässä. Sitten poika istuu sivuttain penkillä. (Turvavöistä ei ole tietoakaan.) Pojalla on puserossaan kiva mainosnappi, jossa lukee "I am 9".
.
Hollannissa tulee taivaalta vettä, mutta onneksi sade loppuu ennen Amsterdamia.
.
.
AMSTERDAM, maanantaina 26.9. klo 11.
.
Nytkin teemme bussilla pienen nähtävyys-kierroksen kaupungissa, kuten menomatkalla 8 päivää sitten, sunnuntaina 18.9. Amsterdam näyttää minusta kivemmalta tavallisen työpäivän, maanantai-aamun, rauhallisuudessa. Mutta missään en ehdi kävellen käymään tänään.
.
Astuttuamme ulos bussista laiturille, kaikki alkavat heti kysellä, että mistä pääsemme Hamburgiin? Kuljettajamme 'Moulinsartin linnan hovimestari Nestor' viittoilee Amsterdamin lippuagentin luokse, joka sanoo: - Bussi ei ole vielä tullut...
.
Siinä samassa uusi bussi ajaakin laituriin. Väritykseltään täysin punainen GDG:n bussi, jossa on Eurolines-busseja vähemmän istumapaikkoja.
.
Kiiruhdan heti uuteen bussiin ohi tavarasäiliötä matkatavaroillaan täyttävien ihmisten ja pääsen valitsemaan itselleni ikkunapaikan numero 17. Tuttavani Partasuti Lontoosta tulee kohta perässäni ja kysyy, voiko istua viereeni. Myöhemmin hän lueskelee taskukirjaa ja torkkuu, kun minä kirjoitan päiväkirjaani.
.
Amsterdamin lippuagentti käy bussissa keräämässä matkaliput. Kolmesta ihmisestä tulee hänelle kuulemma ongelmia, "some problems", koska heillä on brittiläiset matkaliput, mm. eräällä Mr. Woodwardilla ja eräällä Mr. Langhornilla. Jälkimmäinen on juuri parrakas vierustoverini. Heille agentti vaihtaa erilaiset matkaliput.
.
Minun lippuni, tällä kertaa Travemündeen asti, agentti katsastaa ja lausuu:
- No problem!
Sitten agentti lukee ääneen listan bussissamme olevien ihmisten eri määränpäistä, kuten
- One to Stockhom. Four to Helsinki.
.
Uuden GDG-bussimme ollessa kohta lähdössä näen yhtäkkiä menomatkalta tutut turkkilaiset, isän ja noin 16-vuotiaan pojan, "palloilemassa" levottomina ympäriinsä pihalla ja huitomassa käsiään. Heidän perässään olin viikko sitten oikonut raja-aitojen alitse Britannian passintarkastukseen. Nyt he ovat Amsterdamissa?
.
Kuljettajamme avaa sivuikkunansa ja kysyy turkkilaisilta, mitä he viittoilevat?
.
Ja mitä turkkilaisisä huutaakaan vastaukseksi:
"HEL-SIN-KI?! HEL-SIN-KI!?"
Kuljettajamme vastaa englanniksi: - Kyllä! Tulkaa tähän bussiin!
.
Linja-automme vieressä, Amsterdamin kadun laidalla lähellä rautatieasemaa, on peräkkäin kolme muutakin bussia odottelemassa: yksi menossa Berliiniin, toinen Grey-Green - en näe minne, ja kolmas pikkubussi. Näistäköhän turkkilaiset eivät osanneet valita?
.
Myös Eurolinesille Lontoosta lähtenyt erikoisesti pukeutunut uskonnollinen lahko "Hihhulit" näkyy jatkavan edelleen tällä punaisella ruotsalaisella GDG-bussilla, Hampuriin asti.
.
Linja-automme jää vielä odottelemaan hetkeksi, kun uusi ruotsalainen kuljettaja-kaksikko, mies ja nainen, neuvottelevat keskenään. Joitakin matkustajia puuttuu yhä varauslistojen mukaan? Lähdemme ilman heitä klo 11:30. Autossamme on 33 matkustajaa. Puolisen tuntia minulla olisi ollut äsken aikaa tutustua Amsterdamiin, jos en olisi varannut paikkaani bussissa heti kuin se oli mahdollista.
.
- Föraren heter Ingemar och hans kollega är Siv... Mieskuljettaja esittäytyy ja kertoo edessä olevista pysähdyksistä. Naiskuljettaja selittää myöhemmin teetarjoilusta, mutta muuten häntä ei alkumatkasta näy. Hän kaiketi lepäilee ja ohjaa autoa vuorollaan myöhemmin.
.
Ajamme taas kerran väärään suuntaan Amsterdamissa ja teemme sitten täyskäännöksen. Inhimillistä sohellusta, mukavaa vain! Pääsemme moottoritielle, jolla liikenne on hiljaista. Keskellä tietä on leveä ruohokaista, jonka keskellä vasta on yhteinen rautakaide erottamassa eri suuntiin ajavia. Moottoritien sillat ovat kuin lapsena belgialaisissa postimerkeissä piirroskuvina näkemiäni.
.
Ihailen ikkunasta puurivejä pellon laidassa. Ihmettelen edelleen muovipeitteisiä kumpuja, jotka ovat autonrenkaiden alla. Moottoriteitä pitkin mennään, kulku on tasaista.
.
.
GRONINGEN klo 13:45-14:45.
.
Käyn tunnin mittaisen pysähdyksen aikana lehtimyymälässä ostamassa "Pohjoisen Uutisten" Groningenin painoksen, hinta 1,15 guldenia, sekä hollantilaisen Aku Ankan, 1,90 guldenia.
.
Ojennan 5 guldenin setelin. Vähentäen siitä 3,05 tarkoittaisi 1,95 takaisin. Myyjätyttö kysyy hollanniksi jotakin, mistä en ymmärrä sanaakaan. Vastaan kuitenkin arvauksella englanniksi:
"No, I don't have any coins..."
Yllättyneen näköinen tyttö nyökkää ymmärtäen sanomatta mitään ja latelee minulle vaihtorahakolikot.
,
Saamani Hollannin kolikot käytän kätevästi automaattiin, jollaisia olen ihastellut jo menomatkalla. Kuuma riisipiirakka (kooltaan A6) maksaa 1,25 guldenia ja kaksi rusinakakkua 50 centtiä. Minulle jää 2 x 10 centiä. Ravaan ympäri yhdistettyä junien ja linja-autojen asemaa etsimässä jotakin oikeaa ruokakauppaa. Ei ole, ja keskusta olisi vasta kanavan toisella puolen, jonne en ehdi enää, valittuani liian pitkään lehtiä.
.
Jatkamme ajomatkaa. Välillä sataa, välillä taukoaa. Ikkunat ovat pisaroiden peittämät. Naapurini, partasuinen David Langhorn, taisi istua koko pysähdyksen ajan bussissa, vai käviköhän ostamassa käytettyjen kirjojen divarihyllystä taskukirjan!
- Tuli paljon lisää väkeä, hän mainitsee minulle.
.
Bussimme persoonallisuuksiin kuuluva punatukkainen punkkari-nuorukainen kävi ostoksilla kuten minäkin. Hän on nimeltään Mr. Woodward, kuten Amsterdamin lippujupakassa ilmeni, mutta kutsun häntä mielessäni Woodpeckeriksi, koska hän on tikka Nakke Nakuttajan eli Woody Woodpeckerin näköinen "palokärki" tulipunaiseksi värjättyine töyhtötukkineen.
.
Maisemana ikkunassani pelto jatkuu tasaisena ääreensä asti, jonka muodostaa yleensä metsävyöhyke, joskus jokin kaupunki, kaukana takana. Valtavia sadan linnun parvia nousee pellosta, kolme parvea.
.
Passintarkastuksessa Saksan rajalla osoittautuu naapurini Partasuti australialaiseksi kenguruksi. Hänellä näyttää olevan jännä passi TÄYNNÄ erilaisia leimoja ja viisumeita. Jonkinlainen maailmanmatkaaja? Egypti, Iran, hän näyttää minulle leimojaan. Minä vilautan omaa passiani:
- Meillä Euroopassa ei tätä leimata juuri muualla kuin Britanniassa.
.
Partasuu Langhorn kertoo kiertävänsä ympäri Euroopan, hänen isänsä on Norjasta kotoisin ja tyttöystävänsä tällä hetkellä Norjassa, jonne hän on juuri menossa. Kysyn matkustaako hän ammatikseen (ei) vai muuten, ja hän alkoi kertoa pitkästi.
.
- Jotkut ihmiset saavat leiman passiinsa joka paikasta, Langhorn huomauttaa, nyökäten uskonnollisesti pukeutuviin hihhuleihin päin, joiden passit tutkittiin huolellisesti rajoilla.
.
Minusta tuntuu kotoiselta Euroopassa, jopa kenguruun verrattuna, kun passini hyväksytään aina minimiajassa, suomalaisella on hyvät paperit.
.
Pohdimme naapurini kanssa mistä vihreäpassiset hihhulit mahtavat tulla? Kerron Langhornille heidän puhuvan keskenään saksaa. Hän on hämmästynyt, sillä saksan kieli ei kuulu hänen taitoihinsa. Tulkkaan hänelle passintarkastusohjeet ja käännän muutenkin pitkin matkaa kaiken mitä kuljettajat ovat sanoneet pelkästään saksaksi tai ruotsiksi.
.
Saksan rajalla saamme odottaa pitkään, kun erään jugoslavialaisen tytön passia käydään tutkituttamassa toimistossa asti. Langhorn kysyy, onko minunkin passissani Britannian maahantuloleimassa kuuden kuukauden määräaika, kuten hänellä?
.
LEERin kaupungissa Saksassa ennen Oldenburgia jää bussiin enemmän tilaa ja Langhorn muuttaa käytävän toiselle puolelle omalle ikkunapenkille torkkumaan. Mutta viereeni tulee mummo, joka kysyy ruotsiksi, minne minä menen, ja meneekö tämä bussi Malmöhön? - Ja, via Malmö... tiedän ennstään.
.
Kuljettaja Siv alkaa vuorostaan ajaa. Ingemar toimii rahastajana etsien epätoivoisesti jotakuta henkilöä. Ja: tämähän on tietysti juuri se mummo joka tuli viereeni, bussin uusin tulokas...
Sataa taas, kadut kiiltävät vesikerroksen alla.
.
Saavumme Travemünden satamaan. Odottelemme pitkään passintarkastajaa bussiimme, mutta hän ei sitten tulekaan. Ingemar kertoo asiasta vain ruotsiksi, ja saamme ajaa eteenpäin. Kerron uutisen Langhornillekin, kun huomaan hänen yhä pitelevän passia kädessään: - Nobody wanted to see our passports...
.
- Big port! Langhorn ihastelee Travemünden satamaa. Osoitan hänelle laivamme, se on näkyvissä olevista laivoista suurin, TT-Linen 'Peter Pan'.
.
Punatöyhtöinen Woodward liittyy seuraamme juttelemaan englantia. Langhorn löytää infolehtisen mennessään laivaan ensimmäisenä. Mutta informaatiotaululla hän kääntyy minun puoleeni:
- You can be Peter Pan, because you know the way?
.
Näytän matkaseuralle K-kannen, laivan pohjakerroksen. 'Peter Pan' on samanlainen laiva kuin millä tulin, 'Nils Holgerssonin' sisaralus. Menemme hissillä alas. Minä menen wc:hen ja he valitsevat jonkin istumasaleista. Minä menen myöhemmin sitserioista tyhjimpään, jossa sattuvat silloin olemaan vain turkkilaiset isä ja poika, Hel-sin-kiin menijät.
.
Käyn etsimässä tax-free-myymälästä Bacardi-pullon sijainnin (tuliaiseksi), että löytäisin aamulla, ja ostan toistaiseksi vasta 0,3 litran Coken (1,10 DM) sekä 3 kertaa 117 g Canyon-suklaapatukoita (1,20 Saksan markkaa)
.
Yöllä nukun lattialla, juotuani ensin puolen litran maitotölkillisen. Levitän muovipusseja alustakseni penkkirivien 2-3 väliin ja toisia pusseja pystyyn hälytyssignaaliksi, ettei kukaan kävelisi pimessä vahingossa päälleni. Otan silmälasitkin pois kasvoiltani penkin alle, niin on mukavampaa, vaikka usein olen matkalla nukkunut lasit päässäni, ei se unta häiritse.
.
Nukun yhtenäisesti klo 0:45:stä kolmeen tai neljään. Sitten vaihdan istumaan, kun ruumistani tuntuu kivistävän, ja vähän kylmäkin on tullut oltuani kengittä sukkasillani. Nukahdan pari kertaa istualleni huonoon, kieroon asentoon, pää puolitangossa sivulla. Virkistäviä unia näen kuitenkin! (Myöhemmin epämukavuuksia ei enää muistaisi ilman muistiinpanoja! Muistikuvissa on pelkkää hyvää siisteistä laivoista Saksan ja Ruotsin välillä.)
.
Tiistai-aamuna 27.9. syön klo 5:30 tonnikalaleipää ja juon Coken. Käyn wc:ssä klo 6:10. Kaiutetaan kuulutus: saavumme satamaan tunnin päästä! Käyn kaupassa klo 6:20. Litra Bacardia maksaa 22,50 DEM = 56 FIM. Ostan myös marsipaania 4 x 75 grammaa, 2 DEM. Minulla on ollut mukanani 40 Saksan markkaa, joista säilyy kotiin asti 1,30 DEM.
.
Pakkaan reppuni ja kiertelen laivan E-kantta. Näen melkein lapsen näköisen ruotsalaispojan nukkuvan täällä suu auki. Hän oli mukana jo menomatkalla, jolloin hänen passiaan käytiin tutkimassa toimistossa. Hän vaikutti alaikäiseltä, mutta ehkä oli nuoren näköinen. Saksalaisten eläkeläisten äänet ovat päämetelinä tällä kannella. Kaupassa käy suomalainenkin pariskunta.
.
559. Eurolines-bussilla Eurooppaan
560. Ruotsin halki bussilla Saksaan
561. Saksan läpi bussilla Hollantiin
562. Amsterdamista bussi Lontooseen
563. Lontoosta Hampsteadiin
564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin
565. Edinburgh ja juna Glasgowiin
566. Skotlannista junalla Carlisleen
567. Yöpyminen Chesterissä
568. Walesin Cardiff ja Caerphilly
569. Eurolines Lontoosta Belgiaan
570. Eurolines Belgiasta Saksaan
JATKUU
571. Paluubussi Göteborgin kautta