564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin

Tiistaina 22. syyskuuta poistun mahdollisimman varhain Lontoon Hampsteadin retkeilymajasta. Nousen ennen muita, käyn wc:ssä ja lähden aulaan pyytämään retkeilymajakorttiani klo 7. (I'm checking out!)
.
Odottelen, olisiko täällä "Duties"-käytäntö, kuten Englannissa pitäisi yleensä olla, eli retkeilymajan vieras joutuu tekemään ennen lähtöään joitakin pieniä taloustöitä! Aikaisin lähtemällä saattaisin välttää sellaisenkin kokemuksen, mitä en ole vielä aiemmin saanut Ranskassa, Sveitsissä tai Belgiassa, sillä muiden vieraiden nukkuessa olisi monia töitä hankalaa tehdä!
.
Vielä en ole ilmoittanut lähteväni. Tarkkailen vasta aulassa tilannetta vastaanotossa. Jo kello seitsemältä tulee ensimmäisiä uusia asiakkaita sisään! Portsari haluaa kätevästi tilaa uusille, ja kysyy välillä:
- Anybody leaving?
Minä heti kärppänä vastaan: - I'm leaving!
Saan korttini takaisin, eikä tule mitään puhetta töistä! Niin se käy, sanoi Vonnegut jr.
.
Astun ulos syyskuun lopun aamukirpeään säähän. Ilma tuntuu hivenen utuiselta. Tuntuu ihmeelliseltä olla Englannissa, Lontoon Hampstead Heathissa, kosteassa raikkaudessa. Mitähän tekisin aamun ensimmäiset kaksi ja puoli tuntia? Aion ostaa tänäänkin 'One Day Travelcardin', mutta sehän tulee voimaan vasta 9:30...
.
Kävelen idyllisiä, vielä aamuhiljaisia katuja. Näen avolavaisen, sympaattisen pienen maitoauton (kuin mopoauton) vasta kierroksellaan. Auto on pysähtynyt, kuljettaja kantaa valkoisia pulloja läheisille oviportaille.
.
Menen kasteiseen puistoon ja istun penkille muovipussin päälle. Kostea ilma tuntuu viileältä, on pilvistäkin. Etten palelisi olen kietoutunut runsaimpaan vaatevarastoon mitä minulla on mukanani. Mutta tunnelmani on uskomattoman hyvä! Tällaisena nautin Lontoostani, en haluaisikaan sen olevan uusi kuuma, aurinkoinen paikka kokemieni elokuisten Pariisien, Biarritzien ja Nizzojen sarjaan. Rakastan Lontoota syksyn säässä!
.
Syön aamupalaksi eväitäni rauhassa puistonpenkillä istuen. Kerrankin ei ole kiirettä minnekään! Katselen vain puistoa aamun lintuineen. Muita ihmisiä ei ole, lukuun ottamatta yhtä hölkkääjää. Hänellä taitaa olla joka-aamuinen vakioreitti, valitsemansa rata, jota hän kiertää. Sen merkkitolppina ovat kaksi puuta näköetäisyydelläni avoimen ruohokentän toisilla kulmilla, sekä kolmantena kaikista puiston penkeistä juuri tämä, millä minä istun!
.
Onko juoksija joku eksentrikko, vai onko vakiorata tärkeä? Ehkä hän mittailee aikoja. Hän juoksee puun ympäri, toisen puun ohi ja kohti minua, kiertäen penkkini. Sitten sama kierros uudelleen. Ja jälleen kierros, minun ympärilläni. Seitsemäs kierros... Yhdestoista kierros!... En usko, että suomalainen tekisi noin. Puistossa olisi tilaa tuhannelle muulle lenkille pyörähtämättä kahtakymmentä kertaa minun ympärilläni. Mutta tätä on Lontoo, pidän tästä kaupungista asukkaineen.
.
Lähden kävelemään puistossa eteenpäin, kun juoksijakin on jo lähtenyt. Tulen lintulammikolle, jossa tepastelee kauniita, vaaleanpunaisia flamingoja. Niille on tarjolla ruokaa sangossa, jonka ympärille on kerääntynyt kolme lintua. Vuorotellen kukin linnuista työntää pitkän kaulansa sankoon nokkiakseen murua rinnan alle. He vuorottelevat todella taitavasti ja ilman riitaa. Ihania lintuja, aivan uskomattomia!
.
Yhdeksältä on Hampsteadin puistot osaltani ihailtu. Kävelen High Streetiä eiliseltä tutulle Hampsteadin hissilliselle maanalaisen asemalle. Matkalla valokuvaan idyllisiä peribrittiläisiä rivitaloja, jotka reunustavat katuja. Ahtaiden katujen kauas kohti Lontoon keskustaa viettävät kaistat ovat tukossa autoista, jotka pääsevät matelemaan enintään kävelyvauhtia!
.
Minusta on hauskaa kävellä eräänkin pienen, muista erottuvan pakettiauton rinnalla, kun pysyn samassa vauhdissa mukana. Välillä autosuma etenee, imien tuonkin auton mukanaan, mutta pian jono seisahtuu, ja tavoitan auton jälleen! Autoja autojen perään, loppumaton virta! Onkohan tämä joka-aamuista, mietin. Näen tällä kertaa vain tiistai-aamun 20. syyskuuta.
.
Ostan siis uuden päiväkortin Lontoon liikennevälineisiin. Vien isomman reppuni Eustonin juna-asemalle säilöön. Asema on auki 24 tuntia vuorokaudessa ja siellä on varoituslappuja: "Matkalaukkuvarkaat toimivat tällä asemalla, pitäkää silmällä tavaroitanne! Poliisi." Asema on melko siisti ja avara. Siellä on muutamia epämääräisiä hiippareita sekä paljon asiallisia ihmisiä.
.
Pyrin tutustumaan kaikkiin Lontoon rautatieasemiin. Vanhojen kirjatietojeni mukaan junat Edinburghiin lähtevät King's Crossin asemalta, joten kävelen sinne, kilometrin verran itään Eustonilta. Kävelymatka tuntuu nyt pitkältä... Odotan perilletuloa jo ennen aikojani. Aivan King's Crossin länsipuolella on ensin kolmas asema, St. Pancras. Asemien arkkitehtuuri on erikoista, mutta muuten petyn, sillä yöjuna Edinburghiin lähteekin Eustonista!
.
Tutustun tarpeideni vaatiessa rautatieasemien vessoihin. Niissä on monenlaisia eriöitä, jossakin esimerkiksi peräti 25 kappaletta puhelinkioskeja etäisesti muistuttavia vanhoja pyttykoppeja. Sellaiseen voi hyvin sulkeutua omaan rauhaansa. Vessojen siisteys askarruttaa kuitenkin mieltäni.
.
Lähden etsimään keräilemiäni ja himoitsemiani ulkomaisia sanomalehtiä Charing Crossin tienoon lehtimyymälöistä. Matkalla kuljen läpi Gerrard Streetin kiinalaisten kaupunginosan, jota koristavat kadun molemmissa päissä kiinalaiset riemukaaret.
.
Sanomalehtiputiikit Old Scrompton Streetillä ovat pienempiä ja vaatimattomampia kuin etukäteen luulin, mutta niiden valikoimista löytyy kuitenkin enemmän kuin saatan ostaakaan. Rahaa vielä riittää, mutta en jaksaisi kantaa, enkä osaa ryhtyä postittamaankaan. Valikoin parhaita vain.
.
Egyptin 'puolivirallisen' äänenkannattajan Al Ahramin englanninkielinen Lontoon painos kiinnostaa minua. Ostan Kanadan The Globe and Mailin! Yhdysvaltalaisia lehtiä täällä ei olekaan. Ostan Irish Timesin ja toisen irlantilaisen Irish Independentin pahaa peläten, olisiko sen jälkeen enää aihetta Irlannin matkaan? (Menen laivalla Dubliniin v. 2004).
.
Sarjakuvakauppa "Forbidden Planet" on tärkeä keräilijälle. Etsin vanhasta osoitteesta '23 Denmark Street', mutta löydän sen ennen aikojaan suuremmalta kadulta samoilta kulmilta, Charing Crossilta. Kauppa on muuttanut. Ostan Japanin taloutta selittävän 300-sivuisen sarjakuvakirjan 'The Japan Inc' sekä Asterix-pelin (englanniksi).
.
British Museum on lähellä. Minun on etsittävä ja käytävä siellä. Pääsymaksua ei vielä ole. Vapaaehtoisia lahjoituksia museo ottaa vastaan. Kuljen nopeasti joidenkin salien läpi, nähdäkseni eniten erityisesti Egyptiä. Kauan en ehdi olla, mutta saan yleiskuvan. (Palaan vuoden päästä 1989).
.
Ajan etelämmäs ja kävelen Thamesin rantoja pitkin. Mieleni tekee ostaa Parlamenttitalon ja Big Benin kulmilta paita, jossa lukee "Cambridge University", mutta ajattelen jättää ostoksen viimeiseen päivääni ennen paluumatkaa, ettei tarvitsisi kanniskella. Uskon katukauppiaiden myyvän sunnuntainakin.
.
.
 CAMBRIDGEEN, tiistaina 20.9.
.
En eilen illalla oikein viihtynyt ja löytänyt tekemistä Lontoon pimennyttyä yöksi, joten tänä iltana olisi keksittävä muuta? Yöjunani Edinburghiin lähtee vasta klo 23:25. Lähden ensin käymään Cambridgessä! Siitä tulee aloittava junamatkani BritRail -junapassilla. Junat lähtevät Liverpool Streetin rautatieasemalta idästä, läheltä Bank of Englandia ja Cityä.
.
Junamatka kestää runsaan tunnin, klo 18:25-19:35. Cambridgen juna on maanmainiota tyyppiä! Siinä on pehmeät, sohvamaiset pitkät penkit, joissa istuimia ei ole rajattu toisistaan. Toisella puolella junaa on kahden ja toisella puolella kolmen istuttavat sohvat, vuorotellen vastakkain ja selittäin. Keskellä vaunun pituussuunnassa kulkee käytävä. Mutta ei siinä kaikki:
.
Jokaisesta tällaisesta nenätysten istuttavasta sohvaloosista on oma ulko-ovensa suoraan laiturille! Elokuvissa olen nähnyt tällaisia junia saapumassa asemalle. On vaikuttava näky, kun kymmenet ovet avautuvat yhtä aikaa asemalle, ja kaikista niistä astuu yhtä aikaa ulos ihminen ja peräkkäin useampia.
.
Menomatkallani on vielä valoisaa ja näen radan varrella asuvien ihmisten takapihoja ja joskus etupihoja. Ne kuuluvat kaksikerroksisiin ja rumiin rivitaloihin, mutta nyt halvemmilla alueilla kuin aiemmat näkemäni. Nämä ovat slummia, niiden yläpuolella korkealla penkereellä kulkevan junaradan varjossa.
.
Jotkin pihat kukkivat kauniisti, toiset ovat hoitamattomia, mutta toistuvasti näyttää kuin siellä missä yksityinen tontti loppuu alkaisi heti kaatopaikka! Yleinen maa on todella joutomaan näköistä, kaikenlaisten lojuvien roskien peitossa, kuten avattujen ja käytettyjen peltipurkkien. Täällä on kuin pysyvä näyttely varhaisen industrialismin varjopuolista. Luulin että tällaista olisi vasta Kreikassa tai Afrikassa.
.
Onkin hyvä, että tulin junaani ajoissa. Vaunu nimittäin täyttyy niin paljon, että pari matkustajaa joutuu seisomaan keskikäytävällä. Minulla on ikkunapaikka. Mutta juna pysähtelee matkan varrella, ja suurin osa matkustajista pomppii minunkin jalkojeni yli tai niiden edestä ovelle ja ulos, päästäkseen esikaupunkikoteihinsa.
.
Perillä Cambridgen asemalla on "Cambus"-minibussi odottamassa, se kuljettaisi varmaankin keskikaupungille? Minä vain kävelen. Kuljen ohi mielenkiintoisten talojen. Näen paljon kielikurssien majoituspaikkoja ulkomaalaisille. Nuoret istuskelevat iltaa monikansallisten majatalojensa etuportailla. Suunnistan keskustaan varmaankin oikeaa tietä, mutta tie tuntuu olevan loputtoman pitkä. Matkan varrella on opiskelijoista täyttyviä kapakoita. Opiskeluikäistä porukkaa liikkuu kadulla vilkkaasti pitkin matkaa.
.
Yleiskuvan Englannin parhaasta yliopistokaupungista saan, mutta en ehdi tutustua sen kuuluisiin rakennuksiin. Joitakin kirkkoja ja muita suuria rakennuksia näen kuitenkin "ainoan" tieni varrella. En muistanut, että asemalta on keskustaan yli 2 km matkaa. Päästyäni perille joudun juoksemaan takaisin! Hikoan, sillä minun on ehdittävä klo 20:25-21:25 Lontooseen menevään junaan. En tiedä myöhemmin lähtevistä vuoroista, enkä uskalla luottaa niihin. (Palaan Cambridgeen v. 2004).
.
.
 YÖJUNA EDINBURGHIIN
.
Palattuani Lontooseen minun on siirryttävä maanalaisella Liverpool Streetin asemalta Eustoniin. Lähden vahingossa väärän suuntaan! Seuraan karttaa ja huomaan tulevani Aldgatelle. Poistun junasta ja vaihdan vastakkaiseen suuntaan. Tämä on jo toinen sekoiluni metrolla väärään suuntaan. Tällainen kuluttaa aikaa! Onneksi varauduin siihen. Pääsen Euston Squarelle, josta on hauskasti merkitty opastus asemahalliin: "Turn left, then right after lights and left..."
.
Iltamyöhällä odotan Eustonin asemalla puolilta öin lähtevää yöjunaani Skotlantiin. Aseman yhdistetty kahvila ja odotustila sulkeutuu kello 22:45. Sitä ennen näen kuppilassa loukkaavaa pilailua, joka kohdistuu kääpiön kokoiseen ja primitiivisen näköiseen neekeriin, joka toimii kahvilan astioiden kerääjänä ja pöytien pyyhkijänä. Hän ei ilmettään muuta, vaikka päätään taputeltaisiin. Olen pahoillani näkemästäni.
.
Syön iltapalaa ulkona pimeällä pihalla, missä kukaan ei näe minua eikä jogurttiani ja mansikoitani, joita olen ostanut katumyyjältä. Edessäni on suihkulähde ja itsensä George Stephensonin patsas. Suomessa häntä tuskin muistetaan, mutta Englannissa hän on läpeensä tunnettu. Siellä kirjailijan on varottava, ettei kutsu junia 'Stephensonin lapsiksi', koska sellainen olisi jo äärimmäisen kulunutta ja latteaa.
.
Näen jonkun miehen kapuavan koristekasvien korokkeelle, joka on arkkitehtoninen yksityiskohta ja lisäke asemakompleksin pihalla. Onkohan ylhäällä hyvä nukkua omassa rauhassaan? Mies piiloutuu tuuheiden pensaiden kätköön. Asunnottomien tilanne on täällä sellainen, ja yöstä on tulossa kylmä
.
Edinburghin junaan on pakollinen paikanvaraus. Ostan siis asemalla istumapaikan, valkoiseen paitaan, solmioon ja - korvarenkaaseen! pukeutuneelta nuorelta virkamieheltä.
.
Eustonin asema on avoinna koko yön. Varkaista varoitetaan seinien julisteissa: "Pitäkää silmällä tavaroitanne!" Eustonista on säilytyslokerot poistettu kokonaan pommien räjäytysten vuoksi. Käytössä on miehitetty tavarasäilytys, josta noudan päivällä jättämäni ison repun klo 23:05.
.
Junalaitureille pääsyä jonotetaan umpiporttien kautta, joilla matkaliput tarkastetaan. Ehkä menetelmällä karsitaan häiriköitä yöjunista? Menen portilleni numero 14, joka on ollut avoinna jo jonkin aikaa. Junani pitäisi lähteä klo 23:25. Konduktööri kääntelee hajamielisenä BritRail-lippuani ulos kotelosta ja takaisin koteloon, vaikka BritRail on pelkkä näyttölippu, jota ei leimata!
.
Päästyäni laiturille seuraan pitkää junaa eteenpäin etsien vaunuani. Näen vaunut D C B A E F ja lopulta "Coach G", jossa minua varten on varattu "Seat 16 Face". Peräpää junasta menee Edinburghiin ja alkupää Glasgowiin! Junan lähtöpaikaksi on paikkalippuuni merkitty London Bridge, mutta Eustonissa juna nyt onneksi seisoo, kuten minäkin.
.
Vaununi on täyttynyt jo aikalailla. Vaunu koostuu neljän istuinpaikan looseista: on aina pari ja pari vastakkain, vaunun molemmilla sivuilla. Joka neljännen osaston jälkeen tulee väliseinä. Vaunun käytävä kulkee keskellä. Minun paikkani viereinen ja molemmat vastakkaiset paikat ovat tyhjiä, saan siis oman rauhan. Paikkalippu ei tunnu kovin tarpeelliselta?
.
Seurailen kahta italialaista tyttöä vinosti seuraavassa loosissa edempänä. Tytöt juttelevat brittipojan kanssa, joka yrittää opastaa uusia junatuttujaan Skotlannin moniin erilaisiin puoliin. Tytöt aikovat vain käväistä Edinburghissa ja palata sitten Lontooseen; poika jää matkan varrelle Carlisleen.
.
Pian nukahdankin istualleni, ensiksi tunniksi. Simahdan ihan helposti, nukkumista vielä yrittämättäkään. Herätessäni huomaan, että toinen italialaistytöistä on jostakin syystä vaihtanut penkille minua vastapäätä ja nukkuu siinä. Penkkiemme välissä on sininen pöytä ja jalkotila.
.
Italialaisen tytön kanssa kokeilemme yön kuluessa monenlaisia nukkuma-asentoja, sekä yhteisiä että erilaisia. Jossakin vaiheessa esimerkiksi päämme ovat pöydällä vastakkain toisiinsa koskettaen. Joskus puolestaan jalkamme ovat yhdessä kiinni toisissaan.
.
Heräilen yöllä monta kertaa junan pysähtyessä väliasemille. Pimeyden vuoksi muuta kuin valaistuja juna-asemia ei voi matkan varrella nähdä. Prestonin kaupungissa on erikoisinta: valkoisten yökyöpelien tai toimettomien pummien joukko lauleskelee ulkona juovuksissaan keskiviikon vastaisena syyskuun lopun yönä klo 2:30: "Day is over, day is off..." Kukaan ei nouse junaan, enkäpä heitä kaipaisikaan.
.
Carlislen räikeän keltaiseksi valaistuun aseman sisähalliin kiinnitän myös huomiotani. Sinne aion vielä palata Skotlannissa käynnin jälkeen. Jossakin Motherwellissä juna jaetaan kahtia Glasgowiin ja Edinburghiin meneviin osiin.
.
Syön aamupalaa klo 05:45 - 06:15. Junan piti aikataulun mukaan olla Edinburghissa jo kuudelta. Juotava jogurttini on maksanut 53 pennyä, norjalainen äärimmäisen ohut näkkileipä 70 pennyä. Syön toisen paketin mansikoita, joita ostin 1 punnalla kaksi pakettia arabilta, katukauppiaalta Lontoossa. En tiedä mitä kaikkia saasteita niihin on kertynyt kadulta, mutta ne ovat isoja ja maistuvat erinomaisen hyviltä, pidän paljon. Palanpainikkeeksi juon aitoa, perinteistä brittiläistä inkivääriolutta, Ginger Ale, jota minulla on 1,5 litran muovipullollinen.
.
Junan wc on tukossa, kun käyn siellä. Joku jenkkikö on heittänyt pyttyyn pehmeitä kasvopyyhkeitä, vaikka kyltissä nimenomaan kielletään. Sellaiset kuuluvat roskakoriin. Varsinainen junan käsipyyhe on lenkkinä pyörivä liina, jota vedetään puhtaana kotelostaan, ja joka lenkin toisessa päässä vetäytyy takaisin kotelon toiselle puolelle likaisena.
.
Junan wc-paperi on vanhanaikaista kovaa, toiselta puolelta soramaisen karkeaa, toiselta puolelta silkinkiiltävää paperia. Sellaista käytettiin Suomen kodeissa 1960-luvun alussa ennen pehmeiden paperien 'wc-kreppien' keksimistä. Osaisiko konservatiivinen britti perinteestä luopua?
.
Käsien pesua varten on kolme pientä palaa saippuaa, joista yksi on pudonnut lattialle, enkä minäkään halua nostaa ylös. Pesuvesi on kuumaa - "Ei juotavaksi!" varoitetaan. Vettä tulee nappia jalalla painamalla. Samalla tavoin saisi wc:n huuhtelun - jos vain huuhtelu toimisi! Wc-pytyn istuinsuojus on sellaista mallia, jossa etuosa kehästä on leikattu pois.
.
Kaikki ovat keskiviikon aamuna jo hereillä vaunussa. Jonkun matkaradio on iskelmöinyt jo puoli tuntia, ja junan pitäisi olla Edinburghissa, mutta se seisoo aamulla jossakin sysipimeässä. Pari muuta junaa ohittaa junamme.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
(562. Amsterdamista bussi Lontooseen)
(563. Lontoosta Hampsteadiin)
(564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin)
JATKUU:
565. Edinburgh ja junalla Glasgowiin