565. Edinburgh ja junalla Glasgowiin

EDINBURGHIN kaupunkia lähestytään selvästi. Kaksikerroksisia taloja ja talorivejä häämöttää ja alkaa sitten vilistä silmien ohi, kaikki saman kokoisina sarjoina. Jopa muutaman kerrostalon näen. Skotit asuvat kerrostaloissakin toisin kuin englantilaiset.
.
Vihreys vallitsee vielä maisemassa sittenkin. Vähän aiemmin näin ihania nummia häämöttävän. Vuoria näkyy nyt, ja jokin linna. Taas talorivi. Kirjoitan siis päiväkirjaa. On hämärää ja pilvistä, kello on 07:05 keskiviikko-aamuna 21 syyskuuta.
.
Edinburghista tulee aluksi pettymys. On pilvistä ja kaikki ulkoseinät ovat likaisia, nokisen näköisiä. "Turun linnakin on komea, muttei kaunis", kirjoitan päiväkirjaan, "samoin Edinburgh on näyttävän näköinen, mutta ruma!"
.
Kuitenkin asema, jolle juna on pysähtynyt, on kuvankaunis. Waverley Station. Se on katettu, matkustavaisten äänet kaikuvat kiireisinä jylhistä kiviseinistä. Valo siilautuu kauniisti katon lasiosien läpi, ja keinovalaistus on lisänä, asema hehkuu lämmintä valoa ja vaikuttaa siistiltä vanhoine seinineen. Haluaisin valokuvata aseman tunnelman, mutta epäilen, etten onnistuisi.
.
Junarata jatkuu eteenpäin Edinburghia halkovassa laaksossa, joka on puistoksi kuivattu entinen suo. Aseman laitureilta pääsee suoraan kaupungin puoliskoja yhdistävälle sillalle. Ohitan odottavat taksiautot ja käännyn oikealle, itään, kaupungin uudempaan, viktoriaaniseen osaan. Nousen jalkakäytävää mäkeä ylös ja kuulen ensimmäistä kertaa elävää säkkipillin soittoa. Punapartainen soittaja käyskentelee luonnollisesti ruudullisessa kilt-hameessa.
.
Aseman itäkupeessa on moderni lisärakennus, joka muutaman kerroksen korkuisena nousee ylös Princes-streetille, jolta se osittain kohoaa elegantin pienenä enää yhden kerroksen verran. Kadun tasolla olevaa kattoa käytetään pääasiassa turistien oleskelupaikkana, kauniina marmorin valkeana aukiona. Rakennuksessa on matkailutoimisto.
.
Retkeilymajalle, 18 Eglinton Crescent, on pitkäntuntuinen matka, 2 km, mutta helppoa löytää. Ensin kuljen vain Edinburghin uljasta pääkatua Princes Streetiä eteenpäin, kohti pohjoista. Kadun itäpuolta varjostavat 1800-luvun liikepalatsit, länsipuoli taas rajoittuu kuivattujen soiden laaksoon alas viettävään puistoon.
.
Princes-kadun länsipuolen leveää jalkakäytävää reunustaa puistonpenkkien lähes katkeamaton ketju, niitä riittää kilometrikaupalla! Kuinka moni kaupunkilainen tai turisti mahtuisikaan istumaan kadun varteen? Penkkeihin on säännönmukaiseesti ruuvattu muistolaattoja: kukin penkki on jonkun yksityisen vainajan testamenttivaroistaan lahjoittama. Siinäpä erittäin mukava tapa säilyttää kuolleen muisto! Kiitollinen istuja tavailee mielellään hyväntekijänsä nimeä.
.
Princes streetille ei penkkejä enää monta mahtuisi lisää. Mutta toiset mieluisat penkit löytyvät puistojen parhailta paikoilta, ja niiden laatat kertovat, miten juuri tämä nyppylä on ollut jonkun edesmenneen Edith tai Angus MacLaughlinin mielipaikka, jossa vainaja aikanaan mielellään istuskeli katselemassa kaunista auringonlaskua...
.
Ehdin retkeilymajalle jo kello kahdeksan maissa. Olen ollut vähän huolissani, ehtisinkö heti aamulla varaamaan yösijani. Retkeilymajaluettelon kartta riittää oppaakseni. Lähellä hostellia on komea kirkko, jonne en kuitenkaan ehdi poiketa.
.
Hostelin katuosoite on 18 Eglinton Crescent, ja tämä Crescent eli puolikuu tarkoittaa tiettyä juuri Britannialle tyypillistä asemakaavaratkaisua. Tie sekä talo sen reunassa todellakin kaartuvat koverina puolikuun muotoisina. Koveraa taloa vastapäätä oleva talo on vastakkaisesti kovera puolikuu myös sekin. Niiden väliin jää kupera, keskikohtaansa paksuneva puisto. Se on aidattu ja lukittu, avain sinne on vain asukkailla.
.
Skotlannin Retkeilymajajärjestön toimitilat tulevat ensiksi vastaani Eglinton Crescentin laitaa kaartaessani, ennustaen hyvää. Puolikuu ei ole mikään pieni, vaan on siinä kävelemistä, siinä kuin muussakin kaupungin kadussa. Talomuuri on tyyliltään yhtenäistä, mutta viehättävän vivahteikasta arkkitehtuuria.
.
Retkeilymajassa minut otetaan ystävällisesti vastaan ja kysytään, otanko myös aamiaisen? Vastaan onnellisuuden tilassani myöntävästi... Entä otanko breakfastin tänään vai huomenna? Otan tänään... vaikka olenkin jo mielestäni syönyt junassa... Maksukseni tulee yhteensä 5,90 puntaa, josta ruoan osuus on 1,50 puntaa.
.
Vien ensiksi isomman reppuni tulevan yön makuuhuoneeseeni, joka on sali numero neljä. Siellä on 12 vuodetta, minulle on varattuna numero yhdeksän. Huone onkin vielä kahdeksalta näköjään täynnä nukkujia, tai sitten pukeutujia, ihmeellinen mehiläispesä! En voi taikka kehtaa sen joukon keskeltä etsiä omaa vuodettani, joka on vielä jonkun toisen käytössä. Jätän kuitenkin luottavaisesti reppuni ovensuuhun.
.
Minua alkaa kaduttaa breakfastin osto nähdessäni ruokalan jonon... Majassa on 200 vuodetta, ja vaikka minun huoneessanikin oli täyttä, kaikki loput ihmiset tuntuvat olevan ruokasalissa. Jono on niin pitkä, etten edes viitsi vielä liittyä hännille, vaan lähden ensin ulos kävelylle.
.
Käväisen läheisellä Haymarketin juna-asemalla, jolta olisi ollut vain 500 metrin kävely majalle retkeilymajaluettelonkin mukaan. Asema on pienempi, paikallisliikennetyyppinen, enkä saa selvää, mitkä junat tänne asti tulisivat, Edinburghista Glasgowiin menevät kaiketi ainakin?
.
Palaan majalle syömään, eihän minulla ole varaa jättää kallista ateriaa nauttimatta. Jono on lyhentynyt ja löydän itselleni oman tyhjän pienen pöydänkin, johon seurakseni liittyy kohta, ensin kysyy lupaa ja toki mahtuu, yksi ainoa tyttö. Otan lautaselleni kaksi lämmintä makkaraa, kun en niistä toisen tilalle lainkaan pekonia; otan paistetun munan ja maissihiutaleita. Juomaksi on teetä tai kahvia, otan kahvia.
.
Aamupala ei ole minulle hintansa arvoinen, jos vertaan kaupan ostoksiin. Saanpahan vaihteeksi lämpimän aterian, kokemus sekin edinburghilaisessa retkeilymajassa. Syömistä seuraa vielä 'duty', velvollisuus, astioiden tiskaaminen, mikä viimeistään kallistaa aamiaisen arvon negatiiviseksi. Tulipahan koettua.
.
Tiskaamaan siirrytään pitkässä jonossa alas ahtaaseen kellariin. Ehdin takarivissä seurata, mitä edempänä tapahtuu. Pesualtaalle ja huuhtelualtaalle mahtuu vain yksi ihminen kerrallaan. Mutta minä huomaan, että huuhteluun mahtuisi kaksikin, ja huuhtelen ensin tarjottimeni, ja jonkun toisenkin tarjottimen, nopeuttaakseni jonoa ja poistaakseni tulpan jonossa. Koen olevani rationaalinen ja fiksu. Olen etevämpi kuin astianpesukoneen puuttumisesta tai kylmän ja kuuman hanan erillisyydesta hämmästyneet jenkkitytöt!
.
Ruokailuaika jatkuu klo 9:15 asti ja maja sulkeutuu klo 9:30 keskipäivän siivousajaksi. Minä söin klo 9, ja ehdin vielä klo 9:20 vilkaisemaan makuusaliani n:o 4 ja vuodettani n:o 9, kumpaakin tyhjentyneinä.
.
Receptionissa luin tekstin "Eat your breakfast before asking your duty", ja mietin, mitä se mahtaa tarkoittaa? Mitä seurauksia tulee, jos en kysykään tehtävääni? On kai vasta huomisaamun huolia, mahdanko tutustua lisää brittien hostellien duty-systeemiin.
.
Edinburghissa on keskiviikkona ikävä sää, sadettakin ripottelee. Kaikki näyttää harmaalta. Siitä huolimatta kierrän innokkaasti paikkoja, kaupungin keskiaikaista länsiosaa, jonne olen mennyt puistolaakson yli. Laakso ei sadesään vuoksi houkuttele, eikä näytä nyt yhtä kauniilta kuin valokuvissa. Kirjoissa Edinburghia ylistetään jopa Euroopan kauneimmaksi kaupungiksi, jossa Edinburghin linna kohoaa komeana vihreän laakson yllä.
.
Holyroodin kukkula on komean muotoinen ja vihreä, haluaisin kiivetä mäelle, mutten sateen vuoksi viitsi, enkä jaksakaan. Fyysisille voimille on muutakin käyttöä ravatessani pitkin katuja, jotka ovat mielenkiintoisen mutkikkaita ja jännittävästi eri korkeuksilla, tai laskeutuvat alas jyrkästi, tarjoten ylhäältä näköaloja pitkälle, merellekin asti. Linnankin tyydyn katsomaan vain ulkoa päin. (Tulen käymään siellä vuotta myöhemmin.)
.
Sateen vuoksi kulutan paljon aikaa julkisessa kirjastossa, kunhan sellaisen kerrankin löydän. Lueskelen sanomalehtiä ja teen vertailuja Suomeen. Aihepiirin mukainen romaanien luokittelu on Skotlannissa suosiossa muutaman vuoden ennen sen yleistymistä Suomessa: on omat hyllyt Villille Lännelle, Romantiikalle tai Science Fictionille. Jopa romanttisia roskaromaanejakin on täällä valikoimassa hyllykaupalla.
.
.
GLASGOW
.
Iltapäivällä 21.9. lähden Skotlannin pääkaupungista käymään Skotlannin suurimmassa kaupungissa, jonne on alle tunnin junamatka. Glasgow osoittautuu Edinburghiin verrattuna suomalaisemmaksi tai pohjoismaalaisemmaksi kerrostalojen kaupungiksi, siellä on korkeitakin asuntojen tornitaloja. Glasgow on mielestäni kylmäntuntuinen kaupunki.
.
Juna Glasgowiin on sekin taas hieman erilainen kuin muut tähänastiset, 'Cityhopper' nimeltään, paikallisjunatyyppinen, tiheähkösti liikennöivä. Britannia on todellinen junaharrastajan paratiisi! Glasgowin junasta löydän mukavasti skotlantilaisia sanomalehtiä hylättyinä, ilmaiseksi, etenkin iltalehtiä. Harmi, etten jaksa kuljettaa mukanani useampia haluamiani.
.
Glasgowin juna-asemalta minun on vaikeaa suunnistaa, edes toiselle rautatieasemalle, Queen Streetiltä - Centralille, asemia on kaksi, tai Charing Cross vielä kolmantena. Kadut näyttävät Glasgowissa persoonattoman samanlaisilta, näköpiiriini ei tule Edinburghin Princes Streetin kaltaista ainutlaatuisuutta. Olen kaiken aikaa vähän eksyksissä. Näen kauppakatuja, patsaita ja kävelykatuja, mutta mikään niistä ei sytytä minua.
.
Glasgowin halki virtaavan Clyde-joen varrella pitäisi olla kaunis puisto, jonka haluan nähdä. Kuljeskelen siis joen rantaa pitkin, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Päädyn jollekin messualueelle. Vastarannalla riehuu iloinen tivolikin. Mutta harhailen edelleen loputtomia katuja pitkin, kunnes sittenkin saavutan puiston!
.
Yritän valokuvata Glasgowin puistoa, joka on todella kaunis, mutta kellokin on jo niin paljon, että hämärtää, kuvani menee pilalle, ja minua alkaa pelottaakin puistoon jääminen pimeällä. Kuljen äkkiä puiston läpi. Mieleen piirtyy upeita muistikuvia, jotka kuitenkin aikaa myöten unohtuvat. Pian olen taas eksyksissä kaduilla.
.
Jokin liikennekartta kadun varrella auttaa minua viimeinkin hahmottamaan sijaintini. Mukanani minulla ei ole kunnollista Glasgowin karttaa, pelkästään monistesivujen kartakkeita. - Luulin jo olevani palaamassa kaupungin keskustaan päin, mutta huomaan olevanikin menossa kohti esikaupunkeja, kolmen kilometrin päässä keskustasta...
.
Onnekseni olen lähellä metroasemaa! Olen päättänyt kerätä kokemuksia metroradoista, koska niitä on sentään sangen harvoissa suurkaupungeissa. Tunnen entuudestani ainakin Helsingin, Tukholman, Ateenan, Pariisin ja Lontoon metrot. Glasgowissakin on pienehkö, kahdeksikon muotoinen rata, joten nyt on aihetta tuhlata rahaa matkalippuun ja kokeilla.
.
Menen pienelle metroasemalle, jossa on pieni, hiljainen lippukoju. Kertamaksu 40 pennyä. Laskeudun maan alle: melkein pelottavan kapea, vain 2,5 metriä leveä laituri on kahden radan välissä! Sille pääsee laskeutumaan portaita pitkin kummastakin päästä, ja laiturin eri laidoilta noustaan eri suuntiin meneviin juniin.
.
Minusta maanalaisen kartta on Glasgowin asemakaavaa tuntemattomalle aluksi hankala. Junan menosuunta voidaan valita siitä sillä periaatteella, onko matkustaja menossa isolle kehälle vai pienelle kehälle. Löydän kuitenkin kartalta haluamani Queen Streetin aseman.
.
Kapealla laiturilla seisoo muutamia ihmisiä. Paljon enempää sille ei mielestäni mahtuisikaan. Tuntuu kuin Glasgowissa olisi tehty mittakaavavirhe, olisi rakennettu miniatyyrirata. Tai onko tämä jokin tivolilaite? Samassa juna putkahtaa keveästi esiin tunnelistaan! Se on pieni ja sympaattinen, ja tuntuu liikkuvankin pienellä teholla, lempeän varovaisesti, kuin tosiaankin jokin huvipuiston vehje.
.
Junassa on vain kaksi vaunua, ja miten pieniä nekin! Penkit ovat pitkittäin, eli matkustajien selkänojat ovat junan ulkoseiniä vasten, ja heidän polvensa ja kasvonsa kohti keskikäytävää ja toisiaan. Koko junassa on yhteensä vain 64 istumapaikkaa! Ei juuri linja-autoa enempää! Ja tilaa istua riittää minullekin. Vaunu on siisti ja tuntuu vielä uutuudenkiiltoiselta.
.
Junaratojen pohjalla välkkyy vesilammikoita. Buchanan Streetin asemalla yritän ulos väärän puolen ovesta: tällä asemalla raiteet ovatkin keskellä ja laiturit ulkosivuilla.
.
Ostan Marks & Spenceriltä ruokaa kolmella punnalla: marjoja 95 p, appelsiinimehua 85 p, jogurttia 65 p, leipää 55 pennyllä.
.
.
EDINBURGH
.
Illalla palaan Edinburghiin Cityhopper-junalla klo 20:00-20:45. Sitten kävelen hiljakseni Princes Streetiä pitkin, istun välillä kadun penkeillä, katselen Edinburghin iltaa, joka tuntuu nyt lämpimältä ja turvalliseltakin, Glasgowia sivistyneemmältä.
.
Eglinton Crescentin retkeilymajassa kirjoitan päiväkirjaa klo 23. Vasta kaksi vuodetta tusinasta on varattu tähän aikaan, yksi partaniekka lukee kirjaa. Makuusalissa on viisi pesuallasta, suihkua en ole löytänyt. Ovi käytävään on avoinna, valoa tulvii sieltäkin ja juttelun melut kiirivät paikasta toiseen. Kummallisia hajuja vieroksun. Nukahdan jo klo 23:10, mutta herään keskiyöllä saapuneiden muiden ihmisten iltapuuhiin, loppuyön uinailen hyvin.
.
Nukun Edinburghin Youth Hostelissa torstaina 22. syyskuuta kello kuuteen asti, jolloin alan miettiä ylösnousua. Teräsvuoteeni on keikkuva kerrossänky, minulla yläpeti. Aikaa kuluu lojuessa, hyppään salin toisena nousijana lattialle klo 6:45.
.
Alakerrasta, ei vaan kellarista, kaksi kerrosta alempaa, löytyy suihkuhuone ja wc-rivi. Yritän vähän peseytyä. Sitten viimeistelen ylhäällä reppuni ja tuon sen eteiseen.
.
Reception on auennut aamulla jo kello seitsemän.
- Good morning! I'd like to check-out! sanon.
Tyttö luukun takana ottaa minulta vuodenumeroni sisältävän pahvilaatan, selailee laatikkoaan ja näyttää minulle löytöään, suomalaista retkeilymajakorttiani - Tämäkö? Hän palauttaa kortin eikä puhu siivouksista tai muista duty'ista. Lähden ulos.
.
Suuntaan ensin Haymarketin asemalle, klo 7:50, mutta muistan sitten, että halusin valokuvata etelämpänä olevan kirkon, jonka seinässä on kauniita radikaaleja maalauksia, kuten "People before profit". Eksyn saman tien kivoille kujille.
.
Valokuvaan kivisiä kerrostaloja, joihin on rakennettu viemärit ja vesijohdot jälkikäteen, jolloin putket on sijoitettu näkyville ulkoseinän ulkopinnalle. Näyttää erikoiselta. Tehtäisiinkö Suomessa koskaan noin? - Ei, talot purettaisiin kokonaan ja tilalle kasattaisiin betonielementeistä uudet rumat rakennukset. Mutta toimisivatkohan ulkoseinän putket talven pakkasilla?
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
(562. Amsterdamista bussi Lontooseen)
(563. Lontoosta Hampsteadiin)
(564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin)
(565. Edinburgh ja junalla Glasgowiin)
JATKUU:
566. Skotlannista junalla Carlisleen