359. SUOMUSJÄRVI

Asukkaita 1 tuhatta (1941 vuonna 1963), EU-kannatus 44,1 % (1994)

(Suomusjärvi ja 8 muuta kuntaa yhdistyivät Salon kaupunkiin v. 2009 alusta)

Miksi? Lapsuuteni kesämökkipaikka Lahnajävi.

Milloin? Torstaina 25.4.1991. Sunnuntaina 11.7.1999.

Palatessani huhtikuussa Paraisilta vaihdoin Kaarinassa bussia. Hyppäsin klo 14:15 Pohjolan Liikenteen pikavuoroon kohti Helsinkiä. Tyttömatkalainen edelläni vilahti nopeasti kuljettajan ohi, mutta verkkaisempana sanoin: "Lahnajärvelle?" "Käy istumaan, rahastaja tulee myöhemmin!" Pieni hymykuoppainen rahastajatyttö "Hei!" -tervehdyksineen nousi kyytiin Paimiosta, edellä ajaneesta välipysäkittömästä Express-vuorosta, ja laskutti minulta 51 markkaa matkasta Lahnajärvelle.

Lahnajärvellä klo 15:30 en löytänyt ensin mistään bussien aikatauluja. Sitten huomasin, että aikataulun lehdet oli liimattu sivuoveen wc:n edellä tuulikaapissa. Ruuhkaisa ruokabaarihelvetti. Lännessä Turun puolessa kauppakioski. Lahnajärven Vesipuisto vesiliukumäkineen oli purettu, vähän perustuksia enää muistona.

Lähdin etsimään kesämökkiä, jossa olin viettänyt runsaan kuukauden kuusivuotiaana. Olin käynyt äitini kanssa usein Matka-Mannassa syömässä muna-anjovisvoileivän tai bussilla töistä Helsingistä tulevaa isää vastassa, joten muistin tien. Kävelin valtatie ykkösen pohjoislaitaa joitakin satoja metrejä Helsingin suuntaan. Ohitin pari pitkää sivutietä mökeille.

Kilometripylväältä 86/80 lähti pohjoiseen hiekkatie, jota olin monesti pikavuorojen ikkunoistakin tarkkaillut. Kaksi postilaatikkoa. Kävelin suoraan pohjoiseen, sitten vasemmalle, mäkeä alas, oikealle, oikealle. Tässä mutkassa kaksi mökkipihatietä, edempänä talviasuttava. Perhe, äiti, 2 lasta ja ukko vastaani, vapaana juokseva koira pyrki kimppuuni. Oliko muukalainen mahdollinen mökkimurtautuja?

Lunta oli paljon ja lumiukkojakin! Kuljin tien päähän enkä löytänyt hakemaani mökkiä. Palasin ykköstielle, kahvila-linja-autoasemalle ja kiersin länsipäästä Lahnajärven vastarannalle. Järven pohjukan maalaiskauppa, johon isäni oli soutanut ostoksille, minun äyskäröidessäni vettä, oli suljettu, muttei montaa vuotta aiemmin. Minun olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Katselin järven yli ja muistin tien kaarteet uudelleen ja keksin mökin paikan. Lähdin uudelleen, 16:50 järven vastarannalta, 17:05 taas linja-autoasemalla minulla oli puoli tuntia aikaa käydä mökillä ja palata bussille, mikä riitti.

Kävin lapsuuteni vuokramökin pihassa, jossa ei ollut muita jälkiä lumessa. Vanha mökki oli korvattu uudella, jonka pitkä sivu oli länteen eikä pohjoiseen. Nyt saunakin, joka puuttui ennen. Puut olivat kasvaneet. Pari valokuvaa, filmi loppui. Tuli kiire bussiasemalle.

Vainion bussi "Taalintehdas - Perniö - Helsinki" seisoi Lahnajärvellä 17:30-40. Tutkin karttaa ja tuuletin itseäni pihalla. Yksi sotapoika kiipesi sisään. Luulin bussia tyhjäksi, mutta olikin siellä kuusi muuta, kun nousin autoon klo 17:39 ja istuin puoliväliin. Kuljettaja tuli rahastuslaukun kanssa vasta 17:43, vilkaisi matkustamoon ja ryhtyi saman tien ajamaan.

***

Ajoimme heinäkuussa ykköstietä Muurlasta ja Kitulasta (sen kaupassa käytyämme) kohti Helsinkiä. Poikkesimme pieniä hiekkateitä Suomusjärven kirkolle. Ovien yläpuolella oli tekstejä, muuta erikoista ei tarttunut mieleen. Tavanomainen Suomen maaseudun puukirkko, hiljaisella paikalla yksikseen parin tien risteyksessä.

SUOMUSJÄRVI 1 44,1
K: Puukirkko 1849 Ernst Bernhard Lohrmann
K: Alttaritaulu 'Kristuksen ristiinnaulitseminen' 1866 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1700-luvulta
P: Sankaripatsas Ilmari Wirkkala
P: Laidikeen kappelin muistokivi, Laidikeen kylä
M: Kotiseutumuseo
E: Lahnajärvi, taukopaikka puolivälissä Helsingistä Turkuun