141. KOKEMÄKI

Asukkaita 9 tuhatta (9755 vuonna 1961), EU-kannatus 41,1 % (1994)

(Kokemäki, Nakkila ja Harjavalta aikovat liittyä yhdeksi kunnaksi v. 2011 alusta)

Miksi? Suomen vanhin säilynyt puurakennus

Milloin? Sunnuntaina 9.7.1989 (ja ****torstaina 29.5.2014)

Lähdimme Porin-junalla Tampereelta klo 10:10 ja saavuimme Peipohjaan 11:11. Autio umpiperä asemahuone, ei mitään. Junanlähettäjä siirsi itsensä ulkoa lipunmyyntitiskin taakse. Raumalle vievä bussi odotti ja ajoi ohitsemme radan viertä länteen, kunnes radan yli etelään. Katsoimme karttaa puhelinkopissa - meidän pitäisikin mennä toiseen suuntaan, kuin minne olimme lähteneet.

Pitkä kävely tylsää asfalttitietä, 3 km, kunnes joki alkoi siintää. Lämmin ilma, kuuma olo. Uudella sillalla ihana vilpoisuus! Pieniä saaria jokiuomassa. Ostimme mansikka-eskimo-jäätelöt huoltoasemalta. Huoltoaseman kahviossa mies istui limulla pöydän ääressä, kunnes siirtyi tiskin taakse, ei ollut muita ihmisiä.

Istuimme ikivanhoilla käräjäkivillä joen pohjoisrannalla. Villiintynyt tontti, rikottu sauna rannassa. Opiskelijaneito Satu pesi pikeä kädestään ja kengästään. Ruma Koskenperkaajat-patsas. Matonpesupaikka, autoradio äänessä uutisineen Albaniasta ja Afrikasta. Vanha silta vuosilta 1890/1918. Suudelmia, halauksia, istuimme yhdessä sillankaiteen neljästä romanttisesta syvennyksestä.

Etsimme linja-autoaseman, busseja Poriin n. 11:30 ja 13:30. Pyörimme vielä keskustassa. Maatalousmuseo (3 krs.) olisi ollut lupaava, mutta meillä oli aikaa enää 10 minuuttia. Sisäänpääsymaksu 3 markkaa, vartijatyttö otti aurinkoa pihalla.

Nelikerroksisen koulun mäen olimme nousseet ylös. Markettien liepeen kioskilta olimme ostaneet 10 pennin irtokarkkeja. Olimme kulkeneet kunnankirjaston vakiotavallisen laatikkotalon ohi. Vielä kiersimme vanhan kirkon ympäri, Kauppakatua alempana "ihaillen", vaatimatonta. "Länsimatkat" kiinnostavin liike.

Laivalaiturista oli viikonloppuisin yhteys vesibussilla Harjavalta 12, (15 km), Huittinen 18.

Palasimme juosten rautatieasemalle. R-kioskin jono viivytti, kuvapostikorttiostos. Ehdimme asemalle junan jo lähestyessä: liput leimatuiksi viime tipassa, sama mies lipunvarteen ulos heiluttamaan junalle jopa etuajassa klo 14:18. Junan kuului aikataulun mukaan seisahtua asemalla 14:18-19. (Tarvitsimme asemalta leiman, koska "poikkesimme" sallitun yhden kerran, ostettuamme junalipun Tampereelta Poriin.)

Hiki valui, mutta muuten mukava vierailu, nautin! Vaatimaton kaupunki, yksi Suomen mitättömimmistä! Silti kaupungissa oli jopa oma sanomalehti, Lalli. Suunnittelimme Sadun kanssa Lalliin valituskirjoitusta: 1) pikeä tiellä 2) kartan puute 3) ruma patsas 4)...


*****
SÄPILÄN POLKUSILTA (29.5.2014)
Kokemäen keskustasta Tulkkilasta ajamme 5 km itään
Riste-nimiseen risteykseen, josta käännymme pohjoiseen,
Kokemäenjoen kolmelta suunnalta ympäröimälle 7 km pitkälle
niemelle, Säpilän kylään.


Kartassa kiinnostavat eniten kolme L-merkintää Kokemäen
jokea ylittävistä lautoista tai losseista. Joitakin pikkuteitä
haarautuu päätieltä, mutta ilman mitään tienviittoja losseille,
ja usein näyttäisivätkin vievän talojen pihoihin.


Vastaan tulee sentään valkoinen, mustapohjainen tienviitta
"Riippusilta". Pikkutie mutkittelee itään joen rantaan. Yksi
auto mahtuu jotenkuten pysäköimään polun varteen, muita ei olekaan.


Komea riippusilta, vain jalankulkijoille, enintään
pyöräilijöille! Runsaan metrin vain leveä, mutta 164 metriä pitkä!
Rakennettu jo vuonna 1950. Pienessä sateessa kävelemme vedestä
kiilteleviä lankkuja joen yli vastarannalle. Siellä päässä maissa
haarautuu kohta pikkuteitä kolmeen eri suuntaan. Ei ketään muita
kulkijoita. Silta mukavasti hieman huojuu ja notkuu
kannatinvaijeriensa varassa ihmisten kävellessä.


Kokemäenjoella kulkee hiljakseen rautainen alus pohjoisesta
etelään, mikä lie ruoppaaja, hinaaja tai kaapelin laskija?
Yhdelle autolle kannella keskellä näyttäisi olevan tyhjä tila,
mutta ei lautalla ole kuin kolmisen ihmistä. Sivulla kohoaa kuin
porttikaari, jossa lukee teksti: "Lossi".


Hain Googlesta tietoa Kokemäenjoen losseista, ovat "sosiaalisen
median" sanoin "maajussien yksityisiä". Voinevatko kulkea vapaita
reittejäkin? Eivät pelkästään suoraan joen poikki vaan jokea
pitkinkin? Mielenkiintoinen erikoisuus tämäkin, kuten komea riippusilta.


Lieneekö Kokemäenjoen polkusillalla enää käyttäjiä? Sillanpielessä
on kyllä postilaatikossa polkupyöräilijöiden kirjautumisvihko, johon
voivat harrastajat ja lenkkeilijät kehua tai tilittää
urheilusuorituksiaan. En tule avanneeksi vihkoa.


KOKEMÄKI 9 k 41,1 (r. Kumo)
K: Harmaakivikirkko 1786, korjaustyö 1886 C.J. von Heidecken
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' 1879 S. Tvoroschnikoff
K: Entisen kirkon sakasti vanhan jokisillan pohjoispäässä 1200-
K: Piispa Henrikin saarnahuone, Suomen vanhin säilynyt puurakennus
P: Koskenperkaajien muistomerkki Kokemäenjoen rannassa
R: Käräjämäen tuomarinympyrä, 12 käräjäkiveä ja varkaankivi
R: Orjapaadenmäen rautakautinen hauta
M: Ulkomuseo, 16 rakennusta
M: Maatalousmuseo
K: Kauvatsan puukirkko 1879 C.J. von Heidecken
K: Alttaritaulu A. Såltin
R: Köönikänmäen ja Perävainionmäen rautakautiset kalmistot
V: Lintujärvi Puurijärvi
T: Tulkkila, Peipohja
H: Teljän kauppapaikka
R: Säpilän riippusilta (164 m) vain jaloin, polkupyörin