157. KUHMOINEN

Asukkaita 3 tuhatta (5943 vuonna 1961), EU-kannatus 45,0 % (1994)

Miksi? Päijänteen järviluonto. "Eteläisin eräkunta".

Milloin? Maanantaina 1.10.1990. Maanantaina 5.9.2011.

Olin v. 1990 matkalla Helsingistä Jämsään, kun linja-auto pysähtyi Kuhmoisissa 14 minuuttia, alkaen klo 11:22. Kävelin pienen matkan etelään, osuuskauppa ym. Kirjakauppa (näyteikkunassa Aku Ankan Riippulento 200 markkaa). Puhelinkopissa mies. Toinen mies ja nainen juttelivat, kumisaapasnainen farkuissa, maalaiskylävilskettä. "Kuhmola" oli nimeltään komea seurojentalo. Hiljaista oli kylätiellä lokakuussa, jokunen auto kylläkin.

(Kuhmoisissa olin aiemmin vieraillut kahdella kesämökillä 1970-luvulla, toisella yöpyenkin.)

***

KUHMOINEN uudelleen, maanantaina 5.9.2011

"Kuhmoinen kuhtuu!" vitsaili kuljettaja kuultuaan määränpääni, kun nousin Koiviston Autoon naapurikunnasta Padasjoelta. Matka Taululta kesti vain 20 minuuttia ja olin perillä klo 16:50.

Nelostieltä ehti näkyä Kuhmoisten keskustaan kolmekin viittaa, ennen kuin bussi kääntyi vasta pohjoisimmalta niistä ja ajoi asutuksesta eristyneen Nesteen huoltoasemarakennuksen ja Matkahuollon pihaan. Samassa talossa oli myös Kirpputori, joka jakoi EU:n ruoka-apua, sekä taksiasema.

"7 minuuttia!" sanoi kuljettaja. Lähdin kiiruhtamaan ylämäkeä etelään. Aioin alunperin hoitaa tämän ison kirkonkylän vain puolessa tunnissa, mutta jäinkin sentään 3,5 tunniksi!

Nähtävyyksiä tuli näköpiiriini. Pellon takana idässä häämötti komea valkoinen Työväentalo. Tien varressa idässä oli Nuorisotalo. Ase- ja varusmuseon pihassa komeili tykkejä, panssareita ja vanhoja autoja. Liikerakennuksia oli S-Market lännessä ja K-Market idässä. Apteekin talo oli kadunvarren lasipalatsi. En havainnut samassa talossa olevaa kulttuurilaitosta, koska jalkakäytävällä kasvava puu peitti lehvästöllään suuren otsikkotekstin "Kirjasto", ja huomasin sen vasta palatessani tunteja myöhemmin.

Torikatu oli pääkatu. Torilla liplatti suihkukaivo. Torin takana kohosi komea puinen palatsi "Kuhmola", jonka luota (muistolaatan mukaan) lähtivät paikkakuntalaiset sotiin 1939 ja 1941. Pysähdyin piirtämään lyijykynällä luonnoksen talosta.

Kaarsin laskeutuvaa tietä alas Sahanrantaan, jossa sijaitsivat venesatama, paloasema ja vesipelastusasema. sekä kahvilaravintola "Euronkahvi". Puiden takana näkyi myös tehtaanpiippu, sahako lie? Elättelin vielä aietta oikoa kohti Matkahuoltoa ja ehtiä jo klo 17:20 lähtevään bussiin, mutta umpikuja minimoi mahdollisuudet. Annoin itselleni kolme tuntia lisäaikaa, seuraavaan bussivuoroon asti..

Aloin etsiä kirkkoa ja kirjastoa. Näin kunnanviraston, joka oli hyvin arkinen rakennus, kermanvärinen laatikko, koristeenaan kunnan vaakuna. Alitin tunnelissa Nelostien, jolla oli mielestäni yllättävän vähän liikennettä! Näin pappilan ja tavallisen seurakuntatalon. Aivan Nelostien varressa, metsittyneellä mäellä, oli myös oudosti kirkkomainen, hylätyn tuntuinen aaverakennus.

Kauempana etelässä näkyikin vesitornin suppilo ja myös kirkon katon keskuspiikki. Kellotapuli oli erikseen. Kermankeltainen puukirkko (1786 Matti Åkerblom) sijaitsi metsäisellä korkealla mäellä puiden peittämänä. Sen pihalla leikki pari pikkulasta äitinsä ja isänsä kanssa. "Oletko Partio-infoon tulossa?" kysyi mies minulta, ulkomaalaiselta kuulostavalla aksentilla. "En ole!" "O.K." Suomalaisen lakoniset vuorosanat.

Laskeuduin metsäistä rinnettä kirkolta tielle. Rinteessä oli joitakin hautoja ja penkki istumista varten. Tien toisella puolella oli pieni hautausmaa, jonka puinen portti oli kermanvärinen.

Museo oli puinen, harjakattoinen laatikko, kermankeltainen sekin! Yhdellä sivulla oli ovi ja vastakkaisella sivulla ylhäällä pikkuinen ikkuna.

Suomen tiekartaston avulla etsin etelästä reittiä Päijänteen rantaan. Kokeilin "Päijänteentietä". Rantatontteja taloineen näkyi olevan vasemmalla idässä. Vahtikoira haukkui minut. Lopuksi kävelypolku ohi rantapusikoiden Kokonniemeen. Rantaluontoa. Soutuveneitä, pannuja ja astiaharjoja aukiolla. Polku jatkui vielä, mutta palasin jo takaisin.

Papinsaarentie pohjoisempana näytti tiekartan mukaan vievän erikoiseen pitkään saareen. Aivan oikein. Kapealle sillalle mahtui vain yksi yhteinen ajorata sekä jalkakäytävä. Rannalla oli veneitä ja laivoja, pikkupurtilo kuin Aku Ankasta. Saaresta löytyi suuri hautausmaa! Siunauskappeli (Olli Kuusi 1966) savupiippuineen sijaitsi edempänä ja sen jälkeen oli peltoa sekä vedenpuhdistamo. Saaren pitkän koillissivun myötäisesti kulki maantie, jonka rantapuolella oli hirsimökkeröitä ja pientaloja. Jossakin saarella on ollut pakanallinen palvontapaikka uhrilehtoineen.

Papinsaaresta palatessani näin tien varrella tarjolla ostajille tyhjän kaupan: 141 m2 sekä kaksi asuntoa 51 m2 ja 41 m2 puutalossa. Kivitalosta oli puolestaan ravintola "Tehi" siirtynyt "Vanhaan Pankintaloon". Palatessani päätietä K-kaupalle huomasin vasta kunnankirjaston lasipalatsissa, Apteekin naapurina. Suuressa lasi-ikkunassa näkyi myös kylän kartta, jonka avulla tein vielä täydennysretken Museolle asti.

Olin mielestäni nähnyt jo 'kaiken' tai riittävästi. Kerrostaloja siellä ja täällä. Valmis-omakotitaloja, joilta rantanäköaloja puiden lomitse yli kävelypolun. Sekava, laajalle alueelle levinnyt kirkonkylä. Peltojakin keskustassa ja niiden yli näkyi vesitorni sekä kirkon katon keskuspiikki.

Ostin K-kaupasta klo 20 Pirkka-suklaatuutin 50 sentillä. Olin ainoa asiakas, vaikka liike oli auki klo 21 asti. S-Marketin edessä pitivät ääntä kaksi pyöräilevää nuorta. Katselin vielä Kuhmolan kolmattakin sivua jäätelöä syödessäni. Yritin keksiä tien Työväentalolle pellon taakse, mutten löytänyt. Sitten suunnistin enää linja-autoasemalle. Poikkesin huoltoaseman pihasta vielä polkua pitkin ryteikköön klo 20:15. Kirpputori mainosti: "Meillä on sinun EU-ruoka-apu. Kysy! Kuhmoisten Työvoimareservi ry."

Linja-auto kaartoi asemalle klo 20:20. Laituri "Etelään!" olikin talon itäsivulla, jossa auton nokka etelään. (Tullessani laituri pohjoiseen oli pohjoissivulla.) Pari matkustajaa jäi autosta. Kuljettaja astui ulos ja avasi tavarasäiliön luukun. Olin ainoa uusi matkustaja.

Helsinkiin saavuttiin klo 23:10, viisi minuuttia etuajassa. Olin ainoa, viimeinen matkustaja. Puhelias tyttöpari oli jäänyt Lahteen. Sää oli ollut mainio ja matkapäivä varsin nautittava! "Eteläisin Eräkunta" Kuhmoinen oli kuhtunut ja kirkonkylä nähty.

KUHMOINEN 3 45,0
K: Puukirkko 1786 Matti Åkerblom
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulittu' 1860 B. Godenhjelm
P: Vapaussodan sankaripatsas 1921 Yrjö Liipola
P: Sotien 1939-45 sankarihauta-alue 1949 B. Strömmer & C. Wilhelms
P: Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki 1963 K. Liimatainen
K: Vanhan kirkon muistolaatta
M: Kotiseutumuseo, vanha viljamakasiini
K: Papinsaaressa siunauskappeli 1966 Olli Kuusi
K: Siunauskappelin lasimosaiikki Jaakko Somersalo
L: Pakanallinen palvontapaikka ja uhrilehto Papinsaaressa
L: Linnavuori, vanha nelostie, 10 km kk:sta pohjoiseen
L: Isojärven kansallispuisto
M: Paaterin kotimuseo Harjunsalmella
P: Kuhmoisten taistelun muistokivi Poikkijärvellä
V: Autolautta Linta on liikennöinyt kesällä Päijänteen yli Sysmään
V: Päijänne