160. KUOPIO

Asukkaita 85 tuhatta (46223 vuonna 1961), EU-kannatus 58,5 % (1994)

(Vehmersalmi yhdistyi Kuopioon v. 2005 alusta. Karttula yhdistyy v. 2011 alusta)

Miksi? Puijo

Milloin? Keskiviikkona 29.2.1984. (Lisää Keskiviikkona 13.8.2014)

Lähdin Helsingistä junalla klo 9:25. Sen verran oli täyttä, että istuin tupakkaosastoon. Päihtynyt Paavo (muistutti oppikouluni rehtoria) ja sössöttävä nainen riitelivät keuhkojen sijainnista. Paavo hukkasi ja etsi lippuaan, joka löytyikin "perseen alta". Paavo tarjosi ryyppyä Kuhmon miehelle "Revolle", joka oli syntynyt 1939 eli n. 45-vuotias ja käynnisti keskustelun viime sodista. Paavo myi lopulta pullonsa 75 markalla (ohjehinta 55 mk).

"Repo" oli ollut Munkkivuoressa lankoaan tapaamassa. Hän kiitteli Paavon matkaseuraa, mutta tämä vähätteli: "Nääh, monet pitää mua hyvinkin v-maisena miehenä". Hän kehui ravintolavaunun suuntaan poistunutta Paavon vaimoa, mutta Paavo kiisti, "Nääh, ollu ku joku pubituttava". Pub Pystykorva Pitkänsillan pielessä oli Paavon kantapaikka. "Nätti huora maksoi 200 markkaa". Paavo valitti "perse edellä matkustamisesta" Kouvolan jälkeen (jossa junan kulkusuunta vaihtui). Hän jäi Mäntyharjulle. "Repo" törmäsi tuttuunsa, konkurssin ja avioeron kokeneeseen huoltoasemayrittäjään, joka aikoi "vaikka tavalliseksi myyjäksi" ja keskusteli Revon kanssa itsemurhasta. - Toisen luokan tupakkavaunussa oli tunnelmansa.

Kuopiossa löysin tieni Kauppatorille ja sitten turisti-infoon, mutten löytänyt karttaa käteeni. Onneksi puhelinkioskien luetteloissa oli tallellakin olevia karttoja. Kävin kaakossa puistoisella Väinölänniemellä, jossa oli hyytävän kylmä tuuli helmikuussa. Kallavesi. Istuin huvimajassa, söin leivän ja jogurtin sekä katselin autojen jäärataharjoittelua.

Kello 18 kävelin halki Kuopion kaakosta luoteeseen, suuntanani Rypysuo. Talo numero 49 oli VVO:n, mikä tarkoitti Valtion Vuokratalo-osuuskuntaa, uusi asia minulle. Soitin Seijalle klo 20 puhelinkioskista, kuluttaen monta markkaa. Tapasimme ulkona ja kävelimme puoli tuntia klo 21 asti, Puijon laskettelurinteiden juurelle. (Tyttö ei kosinutkaan, vaikka karkauspäivä.)

Alkoi lumisade. Harhailin myöhäisillan puoleenyöhön asti sakeassa pyryssä keskusta katuja pitkin ja satamaan. Oli kerrassaan lumoavan aavemainen tunnelma! Kadut tyhjät kävelijöistä, harvoin edes yhtä autoa liikkeellä. Kiehtovan moni-ilmeinen kaupunki, erilaisia taloja, kapeita rännikujia, monia vanhoja puutaloja. Join litran mustikkamehua. Istuskelin rautatieasemalla.

Kello puoli yhdestä kahteen ajoin junalla etelää kohti Pieksämäelle, jossa vaihdoin takaisin pohjoiseen Kuopion kautta Kajaaniin menevään junaan. (VR Lomalippuni oli viikon voimassa.)

Myöhempinä vuosina olen tutustunut Puijon näkötorniin, kirjastoon, museoihin, kauppahalliin, Minna Canthin Kanttilaan, useampiin kirkkoihin. sataman matkuatajalaivoihin. Olen päivitellyt kauppatoria ympäröivien modernien betonirakennusten rumuutta.

***

Kuopiossa törmäsin savolaiseen suurpiirteisyyteen: "Suattaahan se tok olla niinkin, jos näinkin" sanoo savolainen, jos on täysin eri mieltä! "Kun savolainen puhuu, vastuu jää kuulijalla", jotta ymmärtääkö?

Saapuessani Kuopion tuomiokirkkoon klo 15 tuli saliin laiskanpulskea nuorehko miekkonen, joka sanoi: "Ai, mie kun tulin jo sulkemaan... Mutta ehän mie ny viel sulje!". Ymmärsin tuon suurpiirteisyyden siten, että hän olisi sulkenut etuajassa, jos ei olisi ollut asiakasta, mutta kun oli, sulkee vasta lähdettyäni, vaikkapa klo 15:30 tai 16. En yhtään kiirehtinyt vaan katselin, kiertelin ja valokuvasin kaikessa rauhassa. Sitten korviini kantautui avainten kilinää ja vilkaisin taakseni: miekkonen piilotteli salissa selkäni takana, ettei häiritsisi kuvaamista, mutta helisytteli avaimiaan merkitsevästi?

Tajusin kohdanneeni savolaisen lauseen, joka jätti kuulijalle tulkitsemisen. Hän halusikin malttamattomasti sulkea, niin pian kuin suinkin, mutta ilmaisi asian pehmeästi. Länsisuomalainen olisi sanonut tiukasti: "Voin 5 minuuttia odottaa".

(Itäsuomalainen kysyy muukalaiselta ovellaan: "Mistä kaukaa mahtaa vieras tulla?" Länsisuomalainen kysyy vastaavasti: "Mitä asiaa?")


****


Keskiviikkona 13.8.2014:
Kuopion ruutuasemakaava on hyvin selkeä, pääilmansuuntien mukainen. Helppo osata kulkea ilman karttaa, tai ehkä kartta ennestään muistikuvissa. Kaupungin erikoisuus yllättävän kapeat "rännikadut" (jalankulkijoille nykyään).
*
Kauppatorille, jota säiliöautot suihkuttavat puhtaaksi klo 05 aamulla, on lyhyt matka asemalta. Olisiko täällä Suomen rumin arkkitehtuuri? Liiketalot kuin epäsikiöitä. Japanin kaupungeissa voisi olla samanlaista? Vanha kaupungintalo enää on kaunis, kun amputoitua kauppahalliakin kätkee eteen rakennettu lasilieriö.
*
Kaupungintalon edessä on selostus turisteille kuudella kielellä: suomeksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja espanjaksi. Mikä kieli loistaa poissaolollaan?
*
Varmana kohteena kävelen taas itään satamaan. Matkan varrelle Kauppakadulle osuvat taidemuseo, historiallinen museo ja tuomiokirkko. Kirjastokin häämöttää poikkikadulta, mutta Minna Canthin kauppaa en ohita. Torein ja puistoin kaunistetussa satamassa on elokuussa 2014 yllättävän paljon laivoja, tusinako.
*
Kävelen viistosti luoteeseen kohti linja-autoasemaa. Huomaan Kuopiossakin jonkinlaisen Kaupunginojan, kuten Oulussa, tosin pienemmän. Maljalahden puisto. Seurailen vehreää ja kaunista puistonauhaa valkeine kävelysiltoineen. Poikkean istuvan Minna Canthin patsaalle. Alitan junaradan. Nousen pohjoispuolella Päivärinteen harjulle, joka kasvaa luonnonmetsää.
*
Kuopio on viehättävä kaupunki kauniiden, vihantien puistojensa ansiosta. Erityisesti kaikki runsaat rannat ovat puistoina. Puistojen lisäksi pidän jyrkkien rinteiden säilyttämistä luonnonmetsistä.
*
Palattuani bussiretkeltä Tervosta ja Vesannolta kävelen rännikatuja, Ajurinkatua, kauppatorin kautta etelään kohti Haapaniemeä. Saastamoisen vanhat haalistuneet punatiiliset tehtaat näkyvät olevan uudessa käytössä "Hermannina". Hermanninranta uusi asuinalue rannan tuntumassa. Ihastelen rantojen puistoisuutta, mutta pidän myös luonnonmetsän säilymisestä laikkuina hukkamailla. Veneitä valtavasti, laitureiden aitaporttien takana tai soutuveneinä vedettyinä rantaan.
*
Kaukana järven takana siintää valkea silta Saaristokaupunkiin. Niinkö kauas minun täytyisi kiertää oikealle länteen? Kuljen ohi Kuopion Energian häkkyrämäisen teollisuuskompleksin. Nousen rampista Saaristokadulle, sen ensin kävelytunnelissa alitettuani. Katu vie ohi varikkoalueen etelään, kiertäen korkean harjun, kunnes alkaa silta, ja ikäväkseni myös sade. Uusi bussikatos suojaa hyvin järveltä käyvältä tuulelta, joka pieksää sadetta.
*
Sateen tautottua kävelen ensimmäisen sillan yli ensimmäiseen saareen. Ehkä Saaristotie on kokonaisuudessaan sittenkin liian yksitoikkoinen kävelijälle, viiden kilometrin matkalta? Näen tien kiemurtelevan eteenpäin kohti seuraavaa siltaa, mutta palaan kohti keskustaa. Sillalla on kävelijöille erkkereitä penkkeineen, märkiä sateesta.
*
Haapaniemen kulmilla näkyy olevan erikoisen iso S-Market, jossa on jopa vaateosasto. Kuten Haapaveden kaupungissa, jossa oli kirjaosastokin? Iso S-Market korvaa Prismaa tai Sokosta?
*
Kävelen rantapuistoja pitkin, lounaasta Saaristokadulta kaakkoon Väinölänniemeen. Paljon puistonpenkkejä märkinä. Juoksijoita, koirantaluttajia. "Keskuskentän" urheilukentältä lännestä kaikuu järven yli selostusääni ja valtavia yleisön kohahduksia. Väinölänniemen urheilukenttä on tyhjä. Lenkkeilijät kiertävät puisen ravintolan takaa Peräniemen ympäri, minäkin. Istun katetussa paviljongissa niemen kärjessä, katselen kaunista järvimaisemaa. Huomaan niemellä kaksi muutakin valkeaa paviljonkia, käteviä sateella ja sateen jälkeen.
*
Kävelen idässä Rönön saarelle, jonka siltaan on kiinnitetty 50 rakkauden lukkoa. Ne eivät vielä romauta siltaa, kuten Pariisissa on käynyt ihmisten hulluuden seurauksena. Rönössä näyttää rannan kierrätysalueen jälkeen omakotitaloja.
*
Kuljen Kuopion keskustan itärantoja suureen venesatamaan Maljalahteen asti. Väinölänniemellä on ensin uimaranta ja pelikenttiä. Rantoja pitkin on kiinnitettyinä veneitä ja laiturin päässä vesitaso, joka mainostaa lentoja "65 euroa hengeltä, 15 minuuttia, vähintään kolmelle". Rannassa ennen laivasatamaa on iso hotelli.
*
Kuopion arkkitehtuuria ihmettelen. Mieleeni tulee, että sarjakuvasankari Pekka Puupää voisi lisätä taloon parvekkeen itselle, puolikkaan Pätkälle, tuplakokoisen Justiinalle, mutta jättää Pikkaraisen tyystin ilman. Siten syntyisi oudosti muotopuoli, sekasikiömäinen rakennus, joita olen Kuopiossa näkevinäni useita. Mutta Kuopion pelastavat kauniiden puistojen, erityisesti rantapuistojen runsaus. Puistorantoja riittää enemmän kuin Oulussa.

KUOPIO 85 k 58,5
K: Tuomiokirkko 1815 Jacob Rijf
K: Männistön kirkko 1992 Juha Leiviskä
K: Alavan kirkko 1969 Andre Schütz
K: Puijon kirkko 1977 S. Ruotsalainen
K: Riistaveden tiilikirkko 1934 E. Pitkänen
M: Kuopion Museo 1907 Strömberg, Kauppakatu 23
M: Kuopion Taidemuseo, Kauppakatu 35
M: Savupirttimuseo, P-Savon Opisto, Hiltulanlahti
M: Ortodoksinen kirkkomuseo 1969 Dag Englund, Karjalankatu 1
M: Snellmanin kotimuseo, Snellmaninkatu 19
M: Ulkomuseokortteli, Kirkkokatu 22
P. Nikolauksen Ortodoksikirkko 1903 A. Isakson, Piispanpuisto
R: Keskikaupungin rännikadut, alunperin palosolia
R: Kaupungintalo 1884 Sjöström
R: Uusi teatteritalo 1962 R.V. Luukkonen & Helmer Stenros
R: Kirjasto 1967 Matti Hakala
P: Sankaripatsas 'Haavoittunut sotilas' 1952 E. Renwall
P: Vapaussodan muistomerkki 'Katkotut kahleet' 1920 E. Halonen
P: J.V. Snellmanin patsas 1886 J. Takanen
P: Minna Canthin patsas 1937 E. Halonen
P: Veljmies-patsas 1959 H. Konttinen, Kauppatori
P: Osuustoiminnan Pellervo-patsas 1962 Kalervo Kallio
P: Hannes Kolehmaisen patsas 1952 H. Konttinen, Väinölänniemi
L: Väinölänniemen urheilupuisto
N: Puijon mäki, Puijon suurtorni, näköalatasanne 224 m Kallavedestä
V: Kallavesi