perjantai 2. heinäkuuta 2010

197. LIMINKA

Asukkaita 5 tuhatta (4148 vuonna 1962), EU-kannatus 41,5 % (1994)

Miksi? Vanhan Limingan historiallinen tunnelma?

Milloin? Tiistaina 4.7.2017

Ostan 4 eurolla Onnibus.comin heinäkuisia tarjousmatkoja, mm. Helsingistä Liminkaan, peläten kuitenkin, että yöllinen bussimatka klo 19:15-06:35 olisi uneton ja väsyttävä, kuten sitten onkin. Bussin kuljettaja näköjään vaihtuu Turussa klo 21:25-35, Porissa 23:45-55 ja Vaasassa klo 2:15-35.
.
Uusi automaattinen paikanvarausjärjestelmä tuo ulkomaalaisen vierustoverin ikkunapaikalleni 12 yläkerrassa, mutta paikkatilanteen salliessa iso mies siirtyy keulaan etupenkille. Turusta eteeni istuu kaksi venakkoa tulossa Tukholman-risteilyltä ja he posmittavat neljä tuntia katkotta venättä keskenään, kunnes klo 1 toinen vetäytyy tyhjälle penkkiriville lepäämään.

Närpiössä klo 1:25 kuljettaja viipyy hetken ulkona. Kello 2 herää bussissa nainen, jonka piti jäädä Närpiöön. Kuljettaja:
"No minä vähän Närpiössä mietinkin, pitääkö alkaa huuteleen, kun 2 vain jäi, vaikka kolmen piti? Monet ostaa lipun eikä tulekaan, niin en alkanu huuteleen. Melkein kannattais kännykkään laittaa herätys? Kohta tullaan jo Vaasaan, sieltä lähtee toinen bussi takaisin..."
(Nainen haluaa kuitenkin jäädä heti lähimmälle bussipysäkille.)
.
Vaasasta bussiin nousee kolme arabia, halailtuaan tai käteltyään blondeja saattajiaan. Kokkolassa klo 4:20 arabit käyvät ulkona tupakalla. Raahen pysäkille valtatie 8:n varrella saavutaan etuajassa klo 6. Vaasasta aloittanut kuljettaja valittaa:
"Kaksi lähti pois, kolmen piti... Tarkastetaan matkaliput uudelleen! Jotku ostaa halvat liput pikkuväleille, vaikka ajaakin Ouluun!"
Venakoille "Tickets, please!" tulee yllätyksenä, mutta hekin kaivavat koodinsa esille kassiensa sivutaskuista. Vaasan arabeille kuski sanoo vain: "Your tickets I remember." Lippupinnareita ei löydy.
.
**
LIMINKA klo 6:37, kuljettaja muistaa kuuluttaa. Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Esillä vasta Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaanee. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni heti kun poikkean metsähallituksen puolelle ja pysyvät tukassani vielä asvalttitielläkin.
.
Pian Lumijoentie ylittää junaradan, jonka kävelytie alittaa. Käännyn seuraamaan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kunnan kaupalliseen keskustaan. Nykyaikaisia, aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolle kuuluu iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" varmaankin (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Emäpitäjästä on erotettu niin Oulu kuin Kajaanikin!
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikotietä Liminganjoelle ja sitten seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn modernien pientalojen kujille, jotka päättyvät umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle, jonka nimi tuntuu historialliselta ja tutulta Helsingin kadunnimistöstä - haagalaiselle.
.
Punaisen puusta rakennetun työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman joen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
. Naapurissa on Aappola (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta nyt kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan liminkalaisen päällikön Hannu Krankan (kuoli noin 1630) näköispatsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahteen osaan, joista uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on liian nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä Lakeus kuin tyhjä erämaa. En ehdi merenrantaan asti, jossa ehkä Liminganlahti niittyineen ja lintuineen pelastaisi tunnelman?
Palaan hyvissä ajoin klo 9:30 Valtatie 8:n varteen bussikatokseen. Toiseksi odottajaksi saapuu monien kassien kanssa nuorukainen, jonka takissa lukee suurin kirjaimin "Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret".
.
Onnibussi saapuu Oulusta Liminkaan klo 9:47, vain pari minuuttia aikataulustaan myöhässä. Menomatkalta Vaasasta alkaen tuttu kuljettaja sanoo: "Tervetuloa!"
.
Kävelen perussuomalaisen perässä bussin alemman kerroksen puoliväliin istumaan. Huomaankin, että alakerrasta on paljon helpompaa kuin yläkerrasta seurata ohi vilahtavia tienvarren kylttejä!
.
Kovaa vauhtia ajava kuljettaja muistaa kuuluttaa pysäkit: "Raahe!" klo 10:25 sekä "Pyhäjoki" klo 10:45, jonne minä jään. Tunnin kestänyt bussimatkani Liminka-Pyhäjoki maksoi etukäteen nettikaupassa ostettuna 3 euroa.
.
LIMINKA 5 41,5
K: Empiretyylinen ristikirkko 1826 A.F. Granstedt & Heikki Kuorikoski
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' 1849 O. Nylander
K: Saarnastuoli 1727, aiemmasta kirkosta
K: Kellotapuli 1733, pohjalaista renessanssityyliä
P: Limingan 4. kirkon muistomerkki 1958 Ahti Paulaharju
P: 'Linnukkapatsas', 2. ja 3. kirkon muistomerkki 1934 Niilo Kokko
P: Niittäjäpatsas 1977 Oskari Jauhiainen
P: Valtioneuvos E.Y. Pehkosen muistomerkki 1982 Sakari Matinlauri, Alatemmes
M: Limingan museoalue
M: Laulaja Abraham Ojanperän kotimuseo 'Aappola'
M: Kotiseutumuseo kirkon jyvämakasiinissa
M: Perinnehalli 1977, vanhoja maatalouskoneita ja -työvälineitä
M: Vilho Lampi -museo
L: Limingan niityt, Suomen tasaisin seutu, 7 kirkon näkymä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti