Asukkaita 2 tuhatta (4187 vuonna 1962), EU-kannatus 32,2 % (1994)
Miksi? Soutujoen kosket
Milloin? Sunnuntaina 28.6.2009
Ajoimme Lappajärveltä, Vimpelistä ja Soinista kaakkoon Multialle, jossa pysähdyimme yöksi lepäämään (klo 1) Soutujoen varteen, Palsankosken partaalle.
Joen pohjoispuoli oli hieman sotkuista, eli pysäköintialueella, 100 metrin metsätien päässä, levisi roskia. Ruokailupöytiä penkkeineen oli pari ryhmää, toinen pienellä mäellä. Pieni koski kohisi kivineen ja rantakallioineen. Joen ja sillan eteläpuolella oli siistiä, mm. varaustupa (10 euroa / 2hh, joita oli kaksi paritalossa), lisäksi nuotiopaikkoja, laavu, lähde, teltanpaikkoja ja puuliiteri, mutta siellä oli jo 2 autolastillista kalastajia ja laavun nuotio paloi heidän toimestaan.
Palasimme autolla pohjoisrannalle. Toiset nukahtivat joko kosken rantakalliolle tai autoon, minä etsiskelin vielä makuupusseineni paikkaa. Palasin joen eteläpuolelle juuri kun toinen kalastajien autoista lähti pois. Nuotio oli sammutettu ja laavu vapaa. Yökalastajia oli kuitenkin joella. Asetuin laavuun nukkumaan. Huomasin, että puhdas varapaita kasvojen päällä vapauttaa hyttysistä ja sen läpi hengittää aivan mainiosti!
Koin kuitenkin häiriöitä, sillä joku kahisteli laavun edustan nuotiopaikalla. Ei kai kalastajat ala siinä saalistaan kypsentää? Sitten joku töni kevyesti minua. Mitä ihmettä!!? Ai, se olikin pieni iloinen häntäänsä heiluttava koiranpentu, joka nuuhki ja pukkasi minua, kaverina, juosten välillä kalastajien luokse, alas joelle metsien taakse, mutta kohta palasi luokseni. Viehättävä koira, vaan ei ymmärtänyt unentarvettani.
En tiennyt ajan kulumisesta, valoisaahan oli. Aamunsuussa lähdin 2 km:n luontopolulle, joka vei ohi lähteen, Käpykosken, Housukosken, 3 tukkipuun sillan, ylös jyrkkää mäkeä (36 puuporrastakin) korkealle harjulle, josta näkyi Soutujoen ja Hännättömänjoen maisemia. Reitti päättyi maantiesillan jälkeen Soutujoen pohjoispuolelle, jossa auto ja matkatoverit. Kävelin polun myös uudelleen päinvastaiseen suuntaan, jolloin oli noustava 89 puuporrasta mäntyiselle harjulle (jossa varottava kyykäärmeitä!). Kalastajat ja koira olivat lähteneet, muistonaan enää lauantain Aamulehti (yhdellä sivulla Michael Jacksonin kummallinen elämä ja toisella Jari Sarasvuon vuodatus, kuinka paparazzit vaanivat Virpi Kuitusen aamusuukkoja ja päivälehden hakua postilaatikolta).
Herättyään klo 7 eivät muut viitsineet lähteä luontopolulle, kun olivat muka kuulleet jo tarpeeksi Palsakosken ääntä läpi yön... Ajoimme vain Multian kirkonkylän läpi etelään, kohti Keuruuta ja Pihlajaveden erämaakirkkoa.
MULTIA 2 32,2
K: Puukirkko 1796 Matti Åkergren
K: Uusi kirkontorni 1900
K: Alttaritaulu 'Voittava Kristus' 1918 Felix Frang
P: Karjalaan jääneiden muistomerkki, Pentti Papinaho
P: Esivanhempien työ 1564-1964 -muistomerkki, Pentti Papinaho
P: Sankarihauta-alue, Ilmari Virkkala
P: Vanhan kirkon tapulin muistopaasi 1977 Raimo Mattila
M: Kotiseutumuseo pitäjänmakasiinissa
P: Kotka-patsas, Pentti Papinaho, allas Ilpo Aarniala, kk:n keskusaukio
M: Uitamonkosken myllymuseo, 3 km kk:sta
P: Vanhan kansakoulun muistolaatta peruskoulun pihalla
P: Multian laulun (sanat Einari Vuorela) muistolaatta
V: Housukoski, Palsankoski, Kurenkorkean koski ja mylly, Tamppikoski
N: Kopolanmäki ja Kotivuori
L: Joensuonkankaan luonnonsuojelualue, erämaamaisemia
L: Rotkokanjoni Karhunahas
L: Sulkulan jylkynkivet, muinainen viestintäväline vainolaisten liikkeistä
V: Kanoottireitti Vehkoojärvi-Tarhapäänjärvi-Tarhianjärvi
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti