Miksi? Kilvuoren luola, isonvihan piilopaikka? Hiitolanjoen kosket!
Milloin? Lauantaina 29.7.2023.
RAUTJÄRVI 5 59,9
K: Puukirkko 1881 A.J. Jansson
P: Sodissa kaatuneitten muistokivi 1962 V. Jalava
M: Kotiseutumuseo ent. pitäjäntuvassa
M: Kalterijääkärin hautakammio, kopio Spalernan vankisellistä, Iivanansaaressa
R: Kuntalan reservikomppanian kasarmialueet 1682-
L: Kilvuoren luola, isonvihan piilopaikka
L: Uudenkaupungin rauhan 1721 rajamerkit Laikossa ja Torsanvuorella
L: Haukkavuorella Pähkinäsaaren 1323 ja Täyssinän 1595 rauhan rajapaikka
K: Simpeleen kivikirkko 1933 Elsi Borg & Elsa Arokallio
K: Simpeleen kirkon lasimaalaukset Mikko Vuorinen
K: Hautamonumentti Eila Hiltunen
V: Laikon lähde, Suomen suurimpia
H: perustettu 1861, Simpele yhdistetty 1973
**
SIMPELE (Rautjäven keskus), lauantaina 29.7.2023, kello 10:06. Lähdin reppuineni alakertaan hyvissä ajoin. Kolme muutakin matkustajaa jäi Simpeleelle. Aseman kohdalla oli peräti kuusi raideparia, mutta useimmat pysähtyneitä tavarajunia tai ohittavia junia varten. Matkustajajunalle oli keskimmäisenä pitkä junalaituri 2, jonka varrella oli kaksi sadekatosta (jotka tulivat tarpeeseen illalla).
Kolmen raideparin poikki oli rakennettu laudoista kävelytie, jota astelemalla pääsi rautateiden keskeltä ulkoreunalle. Asemalle päättyi lyhyt hiekkatie Valtatieltä Kuusi (Imatra - Joensuu). Kolme henkilöautoa olivat muita matkustajia vastassa!
Valtatie 6 oli melko hiljainen ja pääsin helposti kävelemään sen poikki pohjoiseen, jossa hiekkainen sivutie myötäili alempana valtatietä. Kävelin länteen. Oikealle pohjoiseen nousivat kohta puiset "Kuntoiluportaat" harjulle. Hiekkatien varrella tulivat sitten vastaan kiviliike, jokin muu varasto- tai teollisuusrakennus, sekä Nesteen bensiiniasema.
***
Simpeleen informaatio- ja karttataulu oli pystytetty Nesteen pihalle. Otin puhelimella valokuvan ja yritin painaa mieleeni reittejä. Kohtisuoraan oikealle pohjois-luoteeseen lähtisi yhdystie Simpeleen taajamaan. Päätin kuitenkin ensin etsiä lännempää ja etelästä HIITOLANJOKEA ja sen kolmea KOSKEA tai vesivoimalaitosta. Niin pitkään kuin ei satanut kannatti hakeutua luonnonnähtävyyksille. Sateen sattuessa voisin taajamasta löytää sateensuojan, katoksia, kauppoja, kuppiloita, kirjastoja, kirkkoja.
Kuutostietä seurasi länteen asfaltoitu kevyen liikenteen reitti. Valtatien eteläpuolelta lähti kohta sivutie RITAKOSKELLE, mutta se oli suljettu ja aidattu, myös jalankulkijoilta, Ritakosken voimalaitoksen purkutyön vuoksi. Vaikka oli lauantai, en uskaltanut uhmata ankaraa kieltoa kävellä työmaa-alueen läpi.
Jatkoin länteen. SIVURAIDE Simpeleen paperitehtaalle ylitti siltaa pitkin auto- ja kävelytiet. Toinen tie etelään mainosti LAHNASENKOSKEA, mutta Lahnasenkoski oli vedetty teippiviivoilla yli, ja käskettiin ajaa erinimistä kiertotietä (mutta ei kerrottu, mistä ilmansuunnasta kiertotie löytyisi!).
****
Kärrytietä lähdin kävelemään Kuutostieltä etelään, mutta huomasin polun huononevan ja päättyvän kuivalle kedolle. Lisäksi korotettuna kulkeva rautatie näytti muodostavan kulkuesteen pienen metsävyöhykkeen takana. Ehkä radan on joskus ennen voinut ylittää.
HARJUTIE. Junaradan ja valtatien välimaastossa kulki kuitenkin vaatimaton kärrypolun ja hiekkatien välimuoto pientä harjua lounaaseen, tuuheiden puiden välistä. Oikeastaan jopa idyllisen kaunis historiallisen tuntuinen kävelyreitti! Saavuin siltä ÄNKILÄN ja Änkilänsalon yhdistävälle autotielle, joka pohjoisempana leikkasi Valtatie 6:n ja etelämpänä alitti rautatiesillan.
Saderyöppy yllätti minut juuri, kun olin yhden raideparin levyisen junasillan alla ja sain sateensuojaa hetkeksi. Sateen hiljetessä jatkoin kävelyä sateenvarjo kädessäni. Rautatien eteläpuolelta lähti tavallinen hiekkatie itään kohti jokea ja Lahnasenkoskea, tienviitan mukaan!
Palasin rautatien eteläpuolella itään saman verran kuin olin äsken kulkenut radan eteläpuolella länteen. Maaseudulla on pitkät kiertotiet. Henkilöautokin ohitti minut ja toinen tuli vastaan.
*****
LAHNANEN: koskinähtävyys!
Metsäisen tienmutkan jälkeen näin pysäköintialueen, jolla vasta yksi henkilöauto, mutta toinenkin tulossa. En tiennyt mitä odottaa idempää, mutta tulin HIITOLANJOELLE (eli Kokkolanjoelle), KOSKELLE, kävelysillalle, näköalaterassille, rakennuksille... hiljattain rakennetulle matkailunähtävyydelle! WC, penkkejä, retkipöytiä, pyörätuolillekin kelpaavia näköalareittejä!
LAHNASENKOSKI KUULUI korviin! (ajattelin Äänekosken äänekkyydestään saamaa nimeä). Otin paljon valokuvia (jotka menetin kuukauden kuluttua matkapuhelimen akun hajottua). Vesi kuohui ja kohisi kivikkoisessa koskessa! Entinen pieni VESIVOIMALAITOS oli purettu ja koski ENNALLISTETTU. Ei valtava nähtävyys mutta viihdyttävä!
Ylitin pitkän KÄVELYSILLAN joen vastarannalle ja kuljin siellä luontopolkuja molempiin suuntiin. Etelässä reitti päättyi pyörätuolille sopivaan luiskaan, portaattomaan lintutorniin. Pohjoisessa tuli vastaan RITAKOSKEN työmaan aita ja pääsykielto. Pääpolun rinnalla oli vaihtoehtoreittejä rannempana tai polku ylempänä rinteessä, oli rakennettu puuportaita ja virikkeitä.
Aikaisempi turistiporukka käveli vastaani. Myöhempi ryhmä tai perhe oli saapunut rantaterassille lännessä, josta olin tullut äsken siltaa, ja jonne palasin taas. Neljä reitinpätkää eri suuntiin, jotka kaikki kokeilin, muodostivat kuin ison H-kirjaimen, jonka poikkiviivana oli Hiitolanjoen ylittävä kävelysilta. Vietin koskella runsaasti aikaa kiirehtimättä!
Karttatauluun oli optimistisen suurellisesti merkitty Hiitolanjokea länsipuolella myötäilevä pitkospuinen luontopolku etelään. Aion seurata sitä, mutta uudistetun liittymäpätkän jälkeen tuli varoitus: urheiluseuran rakentama reitti on ollut hoitamaton monia vuosia ja huonokuntoinen! Hajonneita pitkospuita. En lähtenyt "omalla vastuulla" kauemmas sateen kastelemalle ja lähes umpeenkasvaneelle reitille.
Änkilänsalontien kautta palasin samaa pitkää kiertoreittiä, jota olin tullutkin, harjutietä ja kevyen liikenteen pyöräteitä, aina sinne asti, mistä lähti asfaltoitu pääväylä kuutostieltä pohjoiseen, TEHTAALLE ja Simpeleen kerrostalotaajamaan.
Vähän päätietä ennen poikkesin kuitenkin epämääräisen kyltin houkuttelemana metsäpolulle, joka seuraili uppopuiden koristamaa ryteikköistä joenrantaa. Luvattu parinsadan metrin matka alkoi tuntua joron jäljiltä ja luovuin "oikotien" kokeilusta.
******
KENRAALINTIE vie Simpeleen keskustaan leveänä bulevardina, komeat puurivit sekä pyörä- ja kävelytiet molemmin puolin. Kenraalintie on pääkatu Kouvolan Myllykoskellakin (Simpeleeltä 200 km lounaaseen), jossa kävin viikkoa aikaisemmin! Teollisuusmies ja jalkaväenkenraali Rudolf Walden (1878-1946) yhdisti vuonna 1920 Simpeleen, Myllykosken ja Jämsänkosken paperitehtaiden yhtiöt, perustaen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n. Hänen poikansa oli legendaarinen lippalakkipäinen Valkeakosken vuorineuvos Juuso Walden, "viimeinen patruuna".
Kenraalintieltä haaraantuu vasemmalle Tehtaantie, jolla ajaa kuorma-autoja. Suuret informaatiotaulut opastavat: "MetsäBoard" portit B, C ja A. Oikealle itään lähtee Koulutie ja pienempiä teitä, joiden varrella on tehtaalaisten omakotitaloja.
ROIHANKATU on tärkein poikkikatu lännestä itään, sen varrella ovat taajaman kaupat ja liikeyritykset kerrostalojen kivijaloissa, menneiden vuosikymmenten tapaan. Kuljen kauppakatua ohi K-Marketin, S-Marketin, Kipsan (kioskin), apteekin, ravintoloiden, pienliikkeiden rivitalon, palveluyritysten, Metsätoimiston.
KAUPPATORI on iso ja tyhjä aukio, näyttämölavoin. Toripäivä on torstaina. Kirjastotalo lähellä on vielä uutuutta hohtava, mutta ei ole auki lauantaina. Kunnantalo on vanhanaikaisen komea rakennus. Simpele oli 50 vuotta vuodesta 1923 itsenäinen kunta, jossa asukkaita jopa 4000, puolet keskustaajamassa. Simpele yhdistetiin Rautjärveen 1973, asukkaita yhteensä enää runsas 3000, Rautjärven keskustaajamaksi vaihtui Simpele.
*******
Simpeleen KIVIKIRKKO (1933, Elsa Arokallio, Elsi Borg) on päämääräni. Roihantien jatke kulkee Kauppatorin, kirjaston ja kunnantalon mutkan jälkeen koilliseen. Runsaan kilometrin matka hiljaista tietä tuntuu pitkähköltä, kun kirkko ei ole keskellä kylää.
En sentään yritä Rautjärven puukirkolle (1881), jonne olisi tullut matkaa 30 km kaakkoon. - Luen vasta myöhemmin, että Rautjärven kirkko oli kokonaan palanut 7 kk aikaisemmin. Vuonna 1945 syntynyt vanhus oli sytyttänyt tuleen yli 140-vuotiaan puukirkon kesken joulumessun 25.12.2022. Palavasta kirkosta pelastui 30 ihmistä.
Kuulen kirkonkellojen soiton lauantain iltapäivällä! Simpeleen kirkon tienhaaraan on vielä 200 metriä, mutta näen jo, miten kirkkotieltä ajaa pois henkilöauto, ja toinen, kolmas, peräti 20 autoa peräkkäin, jotka kukin pysähdyttyään ylittävät kulkemani maantien, ja jatkavat maantien poikki hautausmaan tielle.
Tulen risteykseen: kirkko tulee näkyviin torni edellä kauniina ja kapeana, oman tienpätkänsä päässä vasemmalla. Kävelenkin ensin oikealle, päinvastaiseen suuntaan, kohti hautausmaata, joka osoittautuu olevan aidattu, tasainen ja avonainen, matalakasvuinen, lähes puuton kenttä. En löydä etsimääni historiallista muistomerkkiä. Näen kauempaa 30 henkilön tummapukuisen saattojoukon tuoreen haudan ympärillä.
Kävelen kirkolle ja kierrän kirkon ympäri. Harmittelen, että puoli tuntia aikaisemmin saapumalla olisin päässyt sisälle. Kirkko on mäellä, josta on näköala luoteeseen KIVIJÄRVELLE, joka on yhteydessä koillisempaan ja ISOON SIMPELEJÄRVEEN, jonka rannalla on Parikkalan kirkonkylä. Simpeleen kirkon ja pysäköintikentän välisen muurin lasivitriinissä on historiallisia valokuvia sota-ajalta kirkon ympäristöstä.
********
"KANGASKOSKI 4 km" lukee tienviitassa etelään, kun olen palaamassa kirkolta Keskustaan samaa tietä kuin olin tullut. Iltapäivää on vielä jäljellä, joten otan Simpeleen kolmannenkin kosken tavoitteekseni (Ritakoskihan oli suljettu). Tie tuntuu pitkältä ilman kohokohtia, aluksi pari kilometriä Valtatielle 6. Matkan varrella siistejä omakotitaloja ja joku samankaltainen poikkitie.
KUUTOSTIEN ylittävä silta on suljettu siltatyömaan vuoksi, mutta kiertotie liittymän rampin kautta on rajattu reunalta köysiaidalla jalankulkijoillekin, eikä liikenne ole liian vilkasta, ettenkö jalkaisin ehtisi ylittää valtatietä.
Vielä oli jäljellä 2 km hiekkatietä Kangaskoskelle ohi omakotitalojen ja peltojen. Tien itäpuolella, heti talojen takana, näkyi erikoisesti jyrkkänä kohoava kivirinne!
*********
HIITOLANJOKI jälleen! KANGASKOSKI.
Tulen vihdoin vanhalle, kapealle puusillalle, joka ylittää Hiitolanjoen. Alajuoksulla KANGASKOSKI kuohuu! Ääni on kova! Täälläkin on rakennettu kunnallista turistinähtävyyttä, on pysäköintialue, käymälärakennus ja näköalaterasseja pöydin ja penkein, oleskeluun tai eväiden syöntiin. Voimala on purettu ja koski entistetty kivenlohkareilla.
TEHDAS on purettu kosken partaalta ja sen pohjapiirros näkyy enää matalin kivirajauksin, joihin liittyy VIRTUAALINEN OPASTUS, jonka voi QR-koodin avulla ladata matkapuhelimeen (mutta kuluttaa paljon virtaa akusta). Pitkospuita myöten voi kävellä useisiin numeroituihin kohtiin saarekkeessa joen ja kosken partaalla. Kierrän reitin ilman opastusta, samoin kuin muutaman perheen lapset.
Istuskelen ainakin runsaat puolisen tuntia kosken partaalla. Siellä oleskelee tai käväisee monta autolastillista turisti-perheitä koirineen ja poikineen, tyttöineen. Kangaskoskelle on vaivattomampaa ajaa kuin Lahnaskoskelle (niin kauan kuin Ritokosken reitti on suljettu, eli vain vuonna 2023).
Tien varrella on iso informaatiotaulu ja varoituksia Rajavyöhykkeestä. Tänne asti saa vielä tulla, muttei idemmäs ilman hankittuja lupia. Kangaskoskelta lähtee myös hiekkatie Lahnasenkoskelle, jota ehkä olisin voinut kävellä sieltä suoraan.
Vuonna 2024 lienee valmis selkeä kolmen kosken reitti läheltä Simpeleen keskustaa, Hiitolanjoen vartta, peräkkäin Ritakoski, Lahnanen ja Kangaskoski, kävellen, pyörällä tai autolla.
**********
PALAAN Roihantielle samaa reittiä kuin Kangaskoskelle lähdin 4 km kävelemään, paitsi keskustassa yritän oikoa pikkuteitä, ja eksyn hiukan, mutta löydän Roihantien. Kävelen länsipäähän ja Kenraalintietä eteenpäin pohjoiseen MetsaBoardin mahtavan tehtaan portille. Valtava pysäköintialue polkupyörille! Koulupihoilla voisi olla vastaavia, mutten muista yhtä isoja.
Tehtaanportin kulmilla on myös suuri urheilupuisto. Kenraalintien länsipuolella on rivistö 3-7-kerroksisia isoja kerrostaloja, joista on lyhyt työmatka tehtaalle.
Minulla on ollut päivällä aikaa tuhlattavaksi, kunnes huolestun klo 19:09 - aika tuntuu karkaavan nopeasti, ehdinköhän varmasti rautatieasemalle? Muistanko, miten pitkä matka on? Riittääkö puoli tuntia? Juoksen Kenraalintietä alamäkeen, kohti Kuutostietä, jota seurailen kävelytiellä itään, aseman hiekkatielle asti.
Ehdin asemalle klo 19:35, vain 18 minuuttia ennen junaa. Lähimmässä sadekatoksessa on äänekäs seurue. Menen melko etäällä olevaan toiseen katokseen, jossa olen yksin. Samassa alkaa rankkasade, jolta ehdin nipin napin suojautua! Juna Joensuusta saapuu klo 19:53, jolloin sade onkin taas hiipunut, enkä juuri kastu junaan noustessani.
Junassa vaununi on viides, istuimeni on 111 yläkerrassa, toisessa rivissä takaa tullen, ja paikaltani on kerrankin hyvä näköala ikkunasta. Juna saapuu Helsinkiin klo 23:03.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti