223. MIKKELI

Asukkaita 32 tuhatta (20388 vuonna 1962), EU-kannatus 67,9 % (1994)

(Anttola ja Mikkelin mlk. yhdistyivät Mikkeliin v. 2001, Haukivuori v. 2007 alusta)

Miksi? Kalakukko- ja päämajakaupunki museoineen

Milloin? Lauantaina 2.7.1988. Lauantaina 7.6.1997. Torstaina 16.8.2018.

Lähdin Helsingistä 2.7.1988 klo 6:15 Ouluun asti menevällä valko-keltaisella PTL-bussilla, modernilla Postiautolla, joka tuli jo aikaisin melko täyteen. Maksoin Bussilomalipun 250 km:n kupongilla. Kuski tosin yritti ottaa minulta 230 km (2x100 + 3x10), "kun se on 230 eikä 250 km". Pienet kupongit olivat kallisarvoisia joustavuudessaan. Lahdessa ehdin kävellä 15 minuuttia, Mikkeliin jäin turistiksi klo 10, Aikaa 2,5 tuntia. (Olen palannut myöhemmin.)

Mikkelissä poistumispysäkki oli ensin kadun laidalla, josta bussi ajoi linja-autoaseman takapihalle odottamaan. "Onko tämä päätepysäkki?" kysyi joku ovensuussa.

Kiersin vilkaalle kauppatorille, jossa mustalaisia ja kalakukkoja. Suuntasin kirkkoon, jossa oli jaossa Kotimaa-lehteä. Istuin penkillä pihassa karttaa tutkien, juopotkin varjossa. Naisvuori idässä jäi minulta näkemättä, kun lähdin länteen ja harjulle ja vesien äärelle. Autio kävelytie, joku pyöräilijä. Pohjavesialue. Kiersin uimarannan ohi ja pellon läpi tietä, Mikkeli horisontissa...

Laivasatamaan, jossa jokunen Saimaan risteilijä. Kiersin kaukaa idästä radan yli, palailin asemalle. Sitten kirjastoon, joka yllättäen kauppatorin länsipuolella! Maakuntakirjasto. Paljon kauppatieteitä (Mikkelin kesäkauppakorkeakoulu?)

Mikkeli oli melko tylsä pieni kaupunki. Moottoritietä ohi vain siitä... Satama hiljentynyt? Joitakin idyllisiä teitä lounaassa. Kaksi tuntia kävelin, puoli tuntia kului Sokoksessa linja-autoaseman vieressä.

Jatkoin Mikkelistä uudella pikavuorolla klo 12:35-13:45 Joroisiin. Lähtöpysäkki olikin kadun varressa eikä laiturissa 9. Viereeni istui isä, jolla oli poika sylissään, niin täyteen tuli bussi. Rahastajatyttö otti minulta vain 50 km:n kupongin, mutta palasi myöhemmin hakemaan vielä 2 kpl 10 km:n lappuja.
.
*********
Lauantaina 7.6.1997 kävin (junalla) kuvaamassa Mikkelin arvorakennukset Compopus-rompulle: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
*********
Torstaina 16.8.2018 ajoin Onnibussilla Mikkeliin. Bussi lähti Helsingistä 30 minuuttia myöhässä. Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) MANNERHEIMIN salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) NAISVUORI, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus LOKKI tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) PÄÄMAJAMUSEO sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyiden tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) SUUR-SAVON museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) JALKAVÄKIMUSEOON ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on rivittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) SATAMA olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä). Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää tällä kertaa huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Maksoin tästä käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa.
.
*********
MIKKELI 32 k 67,9 (r. St Michel)
K: Punatiilinen uusgoottilainen tuomiokirkko 1897 Josef Stenbäck
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulitseminen' 1899 Pekka Halonen
K: Tuomiokirkon lasimaalaukset 1955 A. Salmenlinna
P: Sankaripatsas 1920 J. Haapasalo, Tuomiokirkon puisto
P: Veistos 'Epätoivo' 1929 J. Haapasalo, Tuomiokirkon puisto
K: Maaseurakunnan puukirkko 1817 Carlo Bassi (Suomen 3. suurin puukirkko)
K: Alttaritaulu 'Kristus ristillä' Amelie Lundahl (Pierre Proudhon-jäljennös)
K: Alaosaltaan 8-kulmainen kellotapuli 1817 Matti Salonen
P: Sankaripatsas 1959 Kalervo Kallio, Maaseurakunnan kirkon luona
K: P. Mikaelin ortodoksikirkko 1957 Ilmari Ahonen
K: Muinaisen kirkon kivisakasti 1350, Porrassalmenkadun pohjoispää
N: Naisvuoren näkötorni 1912 S.A. Lindqvist, kesäkahvila
M: Taidemuseo, Johannes Haapasalon veistoskokoelma, Ristimäenkatu 5
M: Jalkaväkimuseo, Vanha kasarmialue
M: Suur-Savon museo, Otavankatu 11
R: Lääninhallituksen talo 1842 C.L. Engel, Hallitustori
R: Kaupungintalo 1912 S.A. Lindqvist, Raatihuoneenkatu
R: Konserttitalo Mikaeli, arkkitehti Arto Sipinen
M: Päämajamuseo, Suomen Marsalkan työhuone Keskuskoululla
P: Sankaripatsas 1962 Heikki Varja, Harjun hautausmaa
P: Porrassalmen taistelun 1789 muistopatsas 'Jousimies' 1929 J. Haapasalo
P: Päämajapatsas 1967 K. Kallio, Suur-Savon aukio
P: Otto Mannisen patsas 1954 Wäinö Aaltonen, kaupungintalon puistikko
P: Mikkelin pitäjän vanhan kirkon muistomerkki 1953 E. Räsänen, Kirkkopuisto
P: Suihkukaivoveistos 'Nelisiipi' 1960 A. Hutri, Kirkkopuisto
P: Mikkelin laivaliikenteen 100-vuotismuistomerkki 1964 V. Autere, satama
P: Nuijasodan 1597 muistomerkki 1939 E. Räsänen, Kaihunharju
P: K.A. Tavaststjernan muistomerkki 1960 E. Räsänen, Kaupungintalon puistikko
E: Visulahden matkailukeskuksen vahakabinetti ja Minimaa
.