284. POHJA

Asukkaita 4 tuhatta (6897 vuonna 1962), EU-kannatus 57,2 % (1994)

(Pohja, Karjaa ja Tammisaari yhdistyivät Raaseporiksi v. 2009 alusta)

Miksi? Keskiaikainen kirkko. Historialliset ruukkimiljööt.

Milloin? Lauantaina 29.5.1999. Perjantaina 10.7.2020.

(Ajoimme lauantaina 29.5.1999 Pohjaan lounaasta Tenholasta ja jatkoimme koilliseen Karjalohjalle. Keskiaikaisen kirkon ympärillä oli hautausmaa, toisella puolella elementtitaloja. Muitakin kävijöitä pyörähti paikalla, mutta kirkko oli suljettu. Pohjankurussa joki ja tie muodostivat jännittävän maiseman. Billnäs-Pinjaisissa olin käynyt aiemmin kävellen Karjaalta.)
.
**
.
Perjantaina 10.7.2020 lähdin kävelemään Fiskarsintietä etelään kohti entisen Pohjan kunnan kirkonkylää. Tai ensin nousin itään jyrkkää rinnettä hiljaisille hiekkateille, joilta näin Fiskarsintien talojen kivimuurin takapihapuolen, alaviistoon, ylempää rinteestä.
.
Fiskarsin kylän lounaispäässä oli autoilijoiden levähdysalueella karttataulu alueesta. Samasta kohdasta lähti myös hiljainen hiekkatie kaakkoon, ensin siltaa joen yli ja sitten peltoniittyjen halki. Sille oli hieman salaperäinen tienviitta: "Ratavalli / Banvallen". En vielä lähtenyt sivutietä tutkimaan, vaan jatkoin hyvää kävelytietä, joka seurasi mutkittelevaa autotietä Fiskarsintie.
.
Neljän kilometrin alkumatkan kohokohtia oli jyrkän kalliorinteen puhkaiseva autotunneli. Jalankulkijat ja pyöräilijät kiersivät yhä idän kautta u-mutkan järvenrantaa. Joku oli jäänyt rannalle onkimaankin. Sitten Fiskarsintiestä erkautui sivutie Bollstan kylään. Etelämpänä Fiskarsintie (tie 104 vuoden 1996 kartassa) ylitti Rantaradan (Helsinki-Turku).
.
Tunsin helteessä kävelleeni jo pitkästikin ehtiessäni T-risteykseen (pohjoiseen Fiskars 4 km, länteen Pohjan kirkonkylä 2 km, itään Karjaa 8 km). Loppumatka tuntui lyhyeltä, olin jo melkein kirkonkylän nurkalla, sen päätie erkaantui etelään kohti Pohjanpitäjänlahtea. Rivissä lännessä joitakin moderneja liiketaloja, kuten iso S-Market, ja idässä kerrostaloja. Toisessa T-risteyksessä lähdin ensin länteen kirkolle, sitten palasin kävelläkseni itään kohti Skurua eli Pohjankurua.
.
Pohjan keskiaikainen kirkko ei ollut perjantaipäivänä auki, mutta samana päivänä kello 16 olisi ollut ilmainen S. Grässbäckin konsertti, kuten toisenakin lähipäivänä. Korona-pandemian vuotena sisäänpääsy oli rajoitettu joko 50 tai 100 hengelle, tilaisuudesta riippuen. Aikatauluni ei klo 14 sallinut jäädä odottelemaan paria tuntia, joten käveleskelin vain hautausmaalla, jossa oli muitakin eläviä ihmisiä, ja Suomen marsalkan äidin hauta. Ostin S-Marketista 1 eurolla (98 c) litran "Arkijogurttia" (persikka) kylmäksi juomakseni, jota kuljetin repussa ja join erissä.
.
Kirkon ja kaupan välille oli rakennettu uusi pitkä 2-kerroksinen talo, alakerrassa liiketiloja, yläkerrassa asuntoja, joita vielä myytiin mainostaulussa: "3h+k (55m2) 100'000 euroa velaton hinta tai 29'000 ensin, näköala Pohjanpitäjänlahdelle, talossa ravintola ja kuntosali!". Kävelijän päänkorkeudelta en yllä näkemään järveä, jonka tiedän olevan lähellä etelässä, metsäisen niityn takana.
.
Kiinnitän huomioni Pojo FBK:n kivitaloon. Vapaapalokuntien rakennukset muistuttavat kaikki toisiaan letkunkuivaustorneineen (noin 3 kerroksen korkeuteen) ja 2-5 rinnakkaisine autotallinovineen, mutta ovat silti yksilöllisiä. Onkohan kukaan kuvannut niitä kaikkia? (Fiskarsissa oli lähin seuraava VPK, puutalo, torni, kaksi autotallia.)
.
Jatkoin kävelyä itään kohti Pohjankurua (2 km). Poikkesin kaakkoon hiekkatielle, jonka viitta lupasi vievän uimarannalle ja matonpesupaikalle, mutta kyllästyin liian pitkään kävelyyn näkemättä rannasta vielä veden välähdystäkään. Tien varrella jonkin kartanon yksityistie sekä uusi omakoti- ja rivitaloalue, jota kiersi Rengastie.
.
Skuruntietä jatkaen päädyin junaradan viertä kulkevalle hiekkatielle, jota ajoivat kuorma-autot jollekin teollisuuslaitokselle, jolle tie päättyi. Ranta tai jopa satama jäi saavuttamattomaksi jonnekin teräsverkkoaitojen taakse? Idässä näin rautatien sukeltavan tunneliin, kaipa juuri kuuluisaan Pohjankurun eli Skurun tunneliin.
.
Ylitin junaradan (sen koillispuolelle) kävelytieksi muutettua siltaa pitkin ja kävelin ratavartta kaakkoon. Satamatietä seuraten en löytänyt satamaan asti, kapeaa Satamapolkua en enää yrittänytkään. Vielä kiipesin hiekkatien jyrkän rinteen etelään, uskoen päätyväni jonnekin ratatunnelin päälle, mutta metsään kesken päättyviä kinttupolkujakaan pitkin en päässyt näkemään merenlahtea tai vilaustakaan vedestä.
.
Pohjanpitäjänlahti on kiinnostava, koska se ulottuu harvinaisen vuonomaisesti syvälle sisämaahan ja on tarjonnut historiallisen meritien Pohjan kirkolle. Pitkä lahti on vähän kuin vastakohta sen viereiselle Hankoniemelle.
.
Laskeuduin mäen takaisin alas ja jatkoin pohjoiseen ohi jonkin teollisuusrakennuksen aidatun pihan. Vasta toisen kerran näin tienvarteen selkeästi asetetut nuoliviitat (risteyksessä kahteen suuntaan, länteen ja pohjoiseen), joissa luki "Banvallen / Ratavalli". Kyltin kuvituksena oli ratsastajan, pyöräilijän ja rinkkaselkäisen vaeltajan kuva. Lähdin seuraamaan reittiä pohjoiseen (kohti Fiskarsia?).
.
Ylitin Karjaalle vievän 111-tien, jonka toisella puolella oli tarpeellinen "Banvallen"-opaste länteen hiekkaiselle kävelytielle omakotitalokylän asvalttitien sijasta. Kävelytie sivuaa joidenkin pientalojen takapihoja, vehmaan pensaston takana, kunnes sukeltaa metsään. Vastaani tulee muutama pyöräilijä ja jokunen juoksija. Jonkin ajan päästä joku juoksijoista ja pari pyöräilijöistä ohittaa minut uudelleen paluumatkallaan Fiskarsin suuntaan, He ovat käyneet vain kääntymässä 111-tien risteyksessä?
.
Parhaimmillaan hiekkatie alkaa sivuta itäpuolelta järveä, jota autotie 104 seuraa idästä. Järven kautta Fiskarsin ruukkeja pyörittäneen virran vedet jatkavat matkaansa kohti Pohjanpitäjänlahtea. Kaunis maisemareitti rannan ja metsän välissä. "Ratavallin" varrella olen nähnyt joitakin  kilometritolppia kuten 10 km, 8 km, 6 km, mutta en tiedä reitin kokonaisuutta, mistä mitattu?
.
Tulen parin-kolmen tunnin takaa tuttuun Fiskarsintien risteykseen, jossa on Fiskarin kylän eteläisin opastekarttataulu. Siinä olin ensimmäisen kerran nähnyt tekstin "Banvallen / Ratavalli" tietämättä mitä se tarkoittaa. Hyvä näin, koska tulinkin tehneeksi lenkin, tarvitsematta kulkea edestakaisin samaa tietä.
.
En näe opastetta, jatkuisiko Ratavalli-reitti enää tästä eteenpäin, pohjoiseen tai länteen. Palaan joenrannan polkua Fiskarsin kylään ohi Fiskars FBK:n tallin ja monien jokea ylittävien kävelysiltojen. Ihmettelen käveleskelevien turistien määrää - kuin erikoisemmassakin turistikohteessa.
.

POHJA 4 57,2 (r. Pojo)
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti