296. PUOLANKA

Asukkaita 4 tuhatta (7476 vuonna 1962), EU-kannatus 24,6 % (1994)

Miksi? Hepoköngäs (vesiputous)

Milloin? Torstaina 1.3.1984. Sunnuntaina 17.7.2005.

Kajaanin linja-autoasemalta lähdin klo 10:50 keltaisella postiautolla kohti Puolankaa. Postibussiin tuli lyhytaikaisia matkustajia 2-3 kerrallaan. Joitakin aikoja olin ainoa matkustaja. Viimeinen matkalainen oli maajussi, joka ajoi Puolangan syrjäkylältä kirkonkylään kädessään tärkeä ruskea kirjekuori. Oli viimeinen päivä maanviljelijöiden jättää veroilmoituksensa.

Kuljettajan seurana oli postiljooni, joka vauhdissa heitti postiniput maaseudun tienvarren avosuisiin isoihin postilaatikoihin, kuljettajan vain hiukan hiljentäessä ja avatessa etuoven oikealle. Vähän väliä postipoika kampasi tukkansa, joka meni vauhdissa sekaisin.

Puolanka klo 12:40. Harhailin katuja löytämättä Korpikatua. Potkukelkkaileva mummo kääntyi uteliaana ja tutkivasti katsomaan harvinaista vierasta, että kenenkäs poikia mahtaa olla? Kuljin pääkatua ohi Kirjakaupan vanhan puutalon ja maantietä jonkin matkaa takaisin etelään, josta olin tullut. Näin kirkot ja koulut, vaihdoin filmin urheilukentän laidalla. Olin maan äärillä, Kainuun syrjäseuduilla ja samalla Suomen keskipisteessä.

Menin kirjakauppaan. Myyjänä nuori, vaalea tyttö. Koululapsia korttiostoksilla. Imurikauppias kävi, tyttö osoitti hänet omistajan, Laina Paavolan, puheille sivuhuoneeseen. Ostin kolme postikorttia ja kirjoitin niistä kaksi kirjastossa. Kirjaston valikoimaa: Hite-raportti, Kinolehti...

Palasin linja-autolla Puolangalta Paltamoon klo 16:40 - 17:50. Olin niin väsynyt kahdessa junassa vietetyn edellisen yön jäljiltä, että säpsähtelin unen rajamailla ja näin synkän korven havupuut kaikenlaisina hahmoina, vaikkapa juoksevina ihmisinä.

Auringon lasku vaarojen taakse oli kaunis, maaliskuussa tuli varhain pimeä pohjoisessa. Tie kulki suoraan, mutta nousi ja laski vaaroilta toisille ja ympärillä ei näkynyt kuin synkkää metsää.

Paltamossa kävelin kilometrin rautatieasemalle ja jatkoin matkaa Ouluun.

***

Heinäkuussa ajoimme Suomussalmelta Puolangalle. Kärsämön kohdalla lähti maantieltä 2 km pitkä, hyvälaatuinen, kestopäällystetty sivukuja etelään, kohti Hepokönkään maineikasta vesiputousta. Vasemmalla kahvila, autoja pysäköintialueella. Kävelypolku vielä satoja metrejä. Polku vei ensin putouksen yläpuolelle. Pienen joen vedet putosivat edempänä.

Portaat auttoivat vieraita alemmas. Putouksella oli iso ja pieni haara. Komea näky alapuolelta, vaikkei mikään Niagara. Pyörätuolejakin varten tehty puutie kaarteli pitkänä putouksen alapuolella vieden tasanteelle, josta myös näki putouksen. Jatkoimme matkaa Väyrylän ohi kohti Paltamoa.

PUOLANKA 4 24,6
K: Kirkko (osaksi puuta ja tiiltä) 1954 O. Sortta
L: Louhenkosken kanjoni ja Pirunkirkko, Kotilankylä
L: Siikavaara, Rännivaara, Kuirivaara
L: Paljakan luonnonpuisto, Paljakkavaara
L: Saarijärven ulkoilualue
E: Manner-Suomen keskipisteen kivi, Housuvaara
V: Hepoköngäs, Suomen korkein luonnonputous 24 m, Heinijoki
V: Puolankajärvi, Ristijärvi, Kivarinjärvi