295. PUNKALAIDUN

Asukkaita 3 tuhatta (6876 vuonna 1962), EU-kannatus 33,0 % (1994)

Miksi? Talonpoikaismuseo Yli-Kirra

Milloin? Helatorstaina 29.5.2014



Autoajelu Helsingistä Porin suuntaan. Humppilan, ysitien
risteyksen ja Urpolan jälkeen käännymme kakkostieltä
pohjoisemmas, luoteeseen, Jalasjokea myötäilevälle
tielle n:o 232, jota pitkin ajomatkaa kirkonkylään tulee 19 km.



Punkalaidun: vaurasta eteläsuomalaista maalaismaisemaa
parhaimmillaan, joelle viettäviä, avaria, viljavia peltoja,
kaunista kevään  vihreyttä. Kylmä helatorstai,
6-11 lämpöastetta, sadepisaroita.


Jos kulkisin kävellen, olisin lähtenyt Porin pikavuorojen
"Kanteenmaa" -nimiseltä sadekatoksin varustetulta pysäkiltä,
jonka maamerkkinä on iso  punainen majakkamainen koriste.
Kävelymatkaa olisi silloin tullut 12 km yhteen suuntaan kirkolle.
Olisin ylittänyt Palojoen.


"Taikayön tie" mainostavat kyltit. Muistan "Urjalan taikayön".
Pässistään  Gunnaristakin muistettu naivistitaiteilija Martti
"Huuhaa" Innanen lauloi 1960-luvulla Urjalan kuntakartalle ja
sai kai palkkiokseen kesämökkitontin.


Punkalaitumen kirkonkylässä tie n:o 232 ylittää Punkalaitumenjoen
T-risteykseen, päättyen nimikkojokea idästä länteen
myötäilevälle tielle n:o 230. Tässä "Taikayön tie" näkyy kääntyvän
lähes ympäri, jotain 330 astetta, jatkuakseen edelleen itäkaakkoon
(25 km) naapurikuntaan Urjalaan. Jatkammepa mekin itään, mutta
vain pari kilometria, Yli-Kirran ulkomuseolle asti.


Asutus muodostaa nauhakylän Punkalaitumen päätien varteen.
Vaihtelevia parikerroksisia kotitaloja, pieniä liikerakennuksia
eri vuosikymmeniltä, funkista, uusfunkistakin puutalokuutio,
ei liian uusia eikä liian suuria, ei liian harvassa eikä liian tiheässä,
ei nykylähiöiden betonilaatikkoisia liiketaloja. Vanhan maalaiskylän
tunnelma on säilynyt! Tällaisiin kirkonkyliin haluan tulla!
Alaviistossa etelässä peltojen takana valuu hiljakseen
parikymmentä metriä leveä Punkalaitumenjoki. Kaunis maisema.



Pätkä "Koiramäentietä" vie pohjoiseen ulkomuseolle. Mauri Kunnas on
kuulemma piirtänyt Koiramäki-sarjan kuvakirjojensa talomiljöön
Yli-Kirran pohjalta.

Maapohjaiselle piha-aukiolle, parille hirsiseinustalle, on pysäköity
tiun tai runsaan tusinan verran henkilöautoja, mutta (yhtä miestä
lukuunottamatta) muita ihmisiä ei kuulu eikä näy. Kummallista, sillä
maaseudun heinähatut eivät yleensä pysäköi kauas itsestään,
eivätkä kaupungista tulleet urpot - urbanuksetkaan. Missä ihmiset
piileksivät, sisällä hirsitaloissako?


Puurakennusten ovet on lukittu lujin metallisalvoin. On vasta
 toukokuu. Seinäkartassa, nimikylteissä ja tienviitoissa luetellaan
mm. koulumuseo, mäkitupa, vartijantupa, parinkerroksen
korkuinen puinen sähkömuuntajakoju, tervahauta eli
tervanpolttomiilu hanoineen, sudenkuoppa...


Aihe sarjakuvastrippiin: "Onpa iso ulkomuseo, 22 rakennusta, eikä
tarvinnut maksaa pääsymaksua!" "Katsotaanko vielä tuo viimeinen,
vartiotupa?" "Ja pääsymaksu 10 euroa!"


Minulle uusinta ovat riistan pyydystykseen tehdyt ansat eri eläimille
kuten oraville, ketuille, linnuille, metsäsioille eli mäyrille jne.

"Käpälälauta": Kettu voi yrittää hypätä siepatakseen haaskan
pylvään päästä tietämättä, että pirullisen ovela ihminen on viiltänyt
kolmen pylvään väleihin veitsenterävät V-aukot, joihin käpälä helposti
lipsahtaa ja kettu-parka jää kiinni ranteestaan roikkumaan satimeen.
Missä olivat kettutytöt?


Palaamme kylätietä länteen. Puisesta 1770-luvun kirkosta purkautuu
juuri ulos lauma kesäisen iloisesti pukeutuneita ihmisiä. Hautausmaa
sijaitsee päätien molemmin puolin ja laskeutuu eteläpuolella
alarinnettä kohti jokea vaikkei sentään joelle asti.


Sodassa kaatuneiden hautojen polvistuvalta sankaripatsaalta nousee
ylös kohti päätietä pienimuotoinen valkoinen monumentaaliportaikko,
alapäästään leveä, mutta ylempää vaatimattoman kapea. Punkalaidun
antaa jatkuvasti vaikutelman vauraasta pitäjästä, joka on pysynyt yhä
itsenäisenäkin vain runsaan 3000 asukkaan voimin.


Valkoinen, puinen, teräsköytinen riippusilta ylittää
Punkalaitumenjoen. Kävelijät pääsevät kirkolta ja
hautausmaalta vastarannalle mm. (Suomen suurimpaan
puurakenteiseen) pappilaan. Joella on leveyttä
parikymmentä, sillalla pituutta kolmisenkymmentä metriä.
Sana "Punka" tarkoittaa syvännettä.




PUNKALAIDUN 3 33,0
K: Puukirkko 1774 J. Björkman
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' 1888 A. Såltin
P: Sankaripatsas J. Haapasalo
P: Kirjailija Eino Hosian muistomerkki
P: Maakauppias Axel Paldanin muistomerkki, Mäenpään Otavan piha
M: Suomen suurin puupappila, kirkkomuseo
M: Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, 22 rakennusta, savusauna yleisölle
R: Sarkkilan koulu 1868, läänin vanhin maalaiskansakoulu
L: Särkän ulkoilualue Vehkajärven rannalla, uimaranta