63. IKAALINEN

Asukkaita 7 tuhatta (638 vuonna 1961), EU-kannatus 44,6 % (1994)

Miksi? Ensimmäisen kauppalan viihtyisä miljöö

Milloin? Tiistaina 16.7.2013. (Aiemmin maanantaina 18.4.2005 ja kesällä 1987)

Jatkoin tiistaina bussimatkaani Kyröskoskelta Ikaalisiin klo 16 ja matka kesti 20 minuuttia.

Ikaalisten vanhan kauppalan sijaintipaikka on muodoltaan paksu, leveä, ameebamainen niemi. Bussi tekee jonkinlaisen kierroksen, mm. keskustan hotellin ohi, pysähtyen sitten urbaanin keskustan bussilaiturille Välikadulle. Joku tyttö jää bussista minun lisäkseni, ja toinen tyttö on vastassa, ei minua joka kävelen häntä kohti ensimmäisenä, vaan tyttökaveria.

Vanhan kauppalan keskusta on harjulla. Tiet laskeutuvat alaspäin kohti siintävää Kyrösjärveä sekä länteen että pohjoiseen, vaikeata valita kumpaan suuntaan lähtisin. Välikadulla houkuttelee myös antikvariaatti tai divari.

Ikaalisissa on paljon tienviittoja ja karttoja turisteja varten. Kauppala tuntuu melkein liiankin kiiltakuvamaisen puleeratulta sievine puistoineen. Lähden länteen Satama-viitan vuoksi, koska näen julisteen aikataulusta, että aina puolelta lähtee laiva tai 12 matkustajan vene "Ella" järven yli Ikaalisten kylpylään (ja täysin tunnein lähtee sieltä takaisin). Haluan vain nähdä saapumisen ja lähdön, en ehtisi enempää.

Matkan varrella kivikadun alamäessä on puinen kunnantalo tai ainakin virastotalo ja kirjastoonkin on tienviitta, mutta en löydä perille. Alhaalla rannassa on urheilupuisto ja autojen pysäköinti satamaa varten, mutta itse satama taitaa ollakin pohjoisessa. Joudun kiertämään rantapuistoja pitkin, mutta tarkoituksenikin on kiertää. Luoteeseen menee pengertie Toivolansaareen, leirintäalueelle, mutta en ehdi käydä siellä asti.

Järvellä käy kova ja kylmä tuuli. Ehkä laivavuoro on peruttu tuulivaroituksen vuoksi, koska en laivaa näe, pienvenesataman laitureineen ja veneineen vain. Nousen pohjoisesta pitkiä ja raskaita portaita takaisin ylös harjulle.

Harjulla lehmusten varjostama bulevardi kulkee hämärän puiston läpi itään. Portti mainostaa Suomen ensimmäistä ja vanhinta kauppalaa. Puiston soittolava julistaa, että "Sata-Häme soi!" Idempänä on suuri puinen yli 200 vuotta vanha Fredrika Sofian kirkko ja 150 vuotta vanha tapuli. Kadun laidalla on joitakin myymälöitä ja liikkeitä. On puinen pappila ja kotiseutumuseo puisessa pikkumakasiinissa.

Kauppala on minulle hieman pettymys. Odotin jotenkin suurempaa ja selkeämpää ja vaikuttavampaa ihannekylää, en pikkusievää ja toisaalta sekavaa asemakaavaa. Vanhaa ja uutta on sekaisin. Maalaistaloja tuntuu olevan keskellä kaupunkia, ja toisaalta hylättyjä, rapistuvia liiketaloja, kuten lopetettu, slummiutuva entinen Sale-kauppa.

Risteilen epämuotoisessa kujien ja teiden, puistojen, pihojen ja puutarhojen verkossa takaisin kohti Välikadun bussiasemaa. Huomaan eräällä kivikadulla etelään vievässä rinteessä Ikaalisten Matkatoimiston mainosvärit. Ulospäin suurelta näyttävä toimisto sijoittuu erikoisesti rinteeseen kaivautuneen kivitalon kellariin, vaikkakin sisäänkäynti on kadulta. Kello lyö juuri 17, sulkemisaika.

Välikadulla on kolme ihmistä odottamassa bussia, mutta Länsilinjojen auton tullessa klo 17:10 vain yksi nousee siihen lisäkseni, Kuljettaja on sama, jonka kyydissä ajoin aamulla Tampereelta Kyröskoskelle, palaamassa työpäivänsä lopuksi Vaasasta Tampereelle, jossa kuski vaihtuu taas.

Istun bussissa mustan perheen takana. Pieni lapsi kitisee, äiti suuttuu ja lyö sitä kolme kertaa, jolloin aina alkaa oikea suurparku. Isä puolestaan keksii pikkuiselle vaikka mitä tekemistä, avaimilla leikkimistä tai Expressbussien mainoslehden selailemista. Lapsi tulee uteliaaksi ja hiljenee joksikin aikaa. - Onko Suomessa alkanut sama kehitys kuin USA:ssa, jossa Greyhound-bussit täyttyvät erityisesti mustista, latinoista, maahanmuuttajista, vähintäänkin köyhistä ja autottomista, sekä kiertolaisista ja vanhoista vankilavenkuloista?

*****

Aiemmin kesällä 1987 ja maanantaina 18.4.2005:

Ikaalinen painui mieleeni jo Länsi-Linjojen pikavuoron ikkunasta kesällä 1987, välillä Tampereelta Vaasaan. Kolmostieltä poikettiin pari kilometriä koilliseen, niemimaalle, jolta takaisinkin palattiin samaa väylää ilman toista oikotietä. Kyrösjärven rannalla noustiin mäelle, jossa näkyi vanhan kauppalan lehmuskujia, ja pyörähdettiin pieni kierros linja-autoasemalla. Ikaalisten Kylpylässä poikettiin vasta lahden pohjoispuolella, kilometrien ajon päässä keskustasta.

Huhtikuussa 2005 ajoimme pikkuautolla kierroksen "Vanhassakauppalassa". Sitä koristivat puiset porttikaaret. Niemeltä oli järvinäkymiä kolmeen ilmansuuntaan. Historiallisen vanhat pienet kivitalot loivat puoliurbaania tunnelmaa. Eräästä kivijalasta räiskyivät Ikaalisten Matkatoimiston tunnusvärit.

Ajoimme pian pois, takaisin kolmostielle, suuntana luode, ja katsomaan kauniita näköaloja Kelminselälle. Kilvakkalasta käännyimme lounaaseen tielle numero 2594, joka mutkitteli loputtomasti, huononi hiekkatieksi ja autioitui, vain yksi auto tuli vastaan, kun suuntasimme Suodenniemelle.

IKAALINEN 7 k 44,6 Per. 1641 (r. Ikalis)
K: Frederika Sofian puinen ristikirkko 1801 Thure G. Wennberg (1100 paikkaa)
K: Alttaritaulu 1874 Berndt Godenhjelm
K: Kellotapuli 1861 G.T. Chiewitz
K: Luhalahden kirkko 1934 Bertel Strömmer, Kyrösjärven itäpuoli
M: Kotiseutumuseo, viljamakasiini 1800-, kirkon vieressä
M: Harmonikka- ja soitinrakennusmuseo Soitinkeskus Akordiassa
R: Vanhan kauppalan lehmuspuistikot, asemakaava 1858 Chiewitz
R: Uusi apteekkitalo 1930 Bertel Strömmer, kaupungintalo
R: Oma-Tupa 1919 Bertel Strömmer, täysihoitola
R: Iso-Röyhiön ryhmäkylä
R: Ikaalisten terveyskylpylä
P: Suomen suurimman rahalöydön muistokivi Vatsiaisissa
L: Arasalon linnavuori Isoröyhiössä
L: Seitsemisen kansallispuisto ja Pirkan taival -retkeilyreitti
L: Multiharjun aarnialue, yli 450-vuotiaita keloja
L: Vääräjoen kanjoni, Paroonin vedet -kanoottireitti
L: Vahonkoski, putouskorkeus 12 m, Vahojärvi-Sipsiöjärvi
N: Vatulanharju 188 m, näköala, ulkoilualue, Virstanpylväs
V: Kyrösjärvi
H: Suomen 1. kauppala 1858, kaupungiksi 1977