263. PARIKKALA

Asukkaita 4 tuhatta (7645 vuonna 1962), EU-kannatus 51,0 % (1994)

(Uukuniemi ja Saari yhdistyivät Parikkalaan vuoden 2005 alusta)

Miksi? Mahdollisuus kävellä (tai ajaa junalla) Punkaharjulle

Milloin? Lauantaina 3.9.2011. Perjantaina 27.8.1993.

Lähdin syyskuussa 2011 Helsingistä yöbussilla klo 0:05. Iloinen seurue iltaansa juhlineita miehiä ja naisia hälisi Porvooseen asti. Yksi miehistä pohti pitkään mahdollista jäämistä huoltoasemalle jo Porvoon laidalla. Lopulta hän poistuikin sinne, mutta soitti hetken perästä toisille unohtaneensa lompakkonsa bussiin. Toiset löysivät ja ottivat säilyttääkseen.

Porvoo 1:10, Loviisa 1:45, Kotka 2:25, Hamina 3:00. Yö oli pimeä, juuri mitään en nähnyt ikkunoista. Lappeenranta 4:25, Joutseno 4:50, Imatra 5:10, Simpele 5:50.

Simpele näytti arvoitukselliselta isolta teollisuuspaikkakunnalta rakennusten häämöttäessä mustina hahmoina. Matkahuolto Roihankatu 12-14.

Parikkalaan saavuttiin klo 6:10. Bussi pysähtyi hetkeksi rautatieaseman pihaan, jossa oli sadekatos bussin odottajille. Kolme ihmistä jäi tänne ja henkilöautot vastaanottajineen odottivat jo pihassa kahta heistä. Minä kävelin ainoalta näyttävää pääkatua, jota bussikin oli ajanut. Parikerroksisia liikerakennuksia oli paljon, niissä kirjakauppa, putkiliike, pizzeria, UPM, 'Hautaustoimisto & Valokuvaamo', Piian kirppis, Alko.

Kauppatori oli rannan tuntumassa, tien länsipuolella. Aukio oli varustettu myyntikatoksella ja sen alla alas kääntyvillä pöydillä. Laidoilla oli myös esiintymislava, 3 ruokailupöytää sekä 3 avonaista tallia, myyntitiloiksi kai.

Simpelejärven rantaan kulki kävelytie. S-Market tai Ravintola Kaakonranta lainasi maitokärryä, jolla saattoi kuljettaa ostoksensa venelaiturille. Kunta oli kiitettävästi huomioinut rannan käyttö- ja virkistysarvon rakentamalla sinne kävelyteitä ja ison lasten leikkikentän puuharakennelmineen, grillikatoksen, uimarannan, lankkutien yli upottavan hiekan sekä tenniskentän.

Ehdin kävellä Parikkalan rantaa ja rantaan vieviä sivuteitä kokonaisen tunnin ja 20 minuuttia. Missähän kirkko, sinne asti en ehtinyt. Marketti avautui seitsemältä, mutta sisällä näytti henkilökunta yksinään askaroivan. Vain joitakin harvoja henkilöautoja oli liikkeellä pääkadulla.

Puoli kahdeksalta vaikutti rautatieasema jo elävältä. Junia oli saapunut Savonlinnasta klo 6:48 ja Joensuusta sekä klo 6:52 että klo 7:29. Uudenaikainen kaksivaunuinen pikkujuna oli lähdössä Savonlinnaan klo 7:34. Kun asetuin toiseen vaunuun, en havainnut siellä kuin yhden muun matkustajan, eri osastossa hänkin. Konduktööri kävi rahastamassa neljä euroa. Punkaharjun kirkonkylään (entiselle Punkasalmelle) saavuin klo 7:53 ja olin ainoa, joka jäi pois junasta. Sen sijaan junaan nousi useita ihmisiä matkalle Savonlinnan suuntaan.

***

Kiirehdin vuonna 1993 Helsingin Taiteiden Yön tungoksesta kohti linja-autoasemaa ja Parikkalaa. Pelkäsin myöhästyväni, mutta kun näin bussini, sinne oli sadan ihmisen jono! Tyttökuski käski toiseen autoon, mutta sielläkin oli käytävä seisojia täynnä. Minä olin kolmanneksi viimeinen. Rahastuskone meni rikki edeltäjäni edellä, jolloin tuskastunut mieskuski levitteli hermostuneena käsiään - loput ahtautuivat sisään ilmaiseksi ja bussi pääsi lähtemään 20 minuuttia myöhässä.

Bussi väljeni jo Sipoossa, pääsin pois tuulilasin edestä, mutta tiivis tunnelma säilyi. Sotapoika kyseli minulta minne matkustan. Hän ei ollut Parikkalasta kuullutkaan. Porvooseen jäi enemmistö ja pitemmälle matkustavat mahtuivat kaikki vaihtamaan ensimmäiseen, tyttökuskin bussiin. Ei mitään lipuntarkastusta.

Kuljettaja vaihtui tallilla Lappeenrannan linja-autoaseman jälkeen. Tyttökuski kehui uudelle, kuinka täyttä oli ollut, ja lähti isoa kassaa laskemaan! Mietin, ajaisinko saman tien ilmaiseksi Joensuuhun asti, mutta en osannut muuttaa suunnitelmiani. Sanoin kuljettajalle jääväni Särkisalmeen, etten ajaisi ohi, mutta hän kysyi: "Pysäkki vai huoltoasema?"

Särkisalmi oli Parikkalan taajama 6 km kirkonkylästä pohjois-luoteeseen. Kuljettaja pysäytti huoltoasemalle klo 5:45.

Lähdin kävelemään luoteeseen Punkaharjua kohti. Satoi vettä ja kastuin. Käveltyäni 3 km yritin turhaan odottaa sateen lakkaamista tien varrella olleessa ladossa klo 6:15 - 7:15. Tie 14, tavallinen. Punkaharjun puolelle päästyäni Motelli Kultakivi, minigolf, vesiliukumäki. Putikossa poikkesin kylään, 2 km:n kierros. Lopulta ehdin kävellä vain Punkasalmelle asti, jossa hyppäsin junaan, jotta ehtisin Savonlinnaan keskipäiväksi ja jatkamaan matkaa Varkauteen sekä Iisalmeen.

PARIKKALA 4 51,0
K: Puukirkko 1817 Carlo Bassi
K: Alttaritaulu Grevizirskij'n jäljennös Rafaelin taulusta
K: SIunauskappeli 1957 E. Teräsvirta
P: Kirjailija Pietari Hannikaisen hauta, vanha hautausmaa
P: Laatokan puolustajien muistomerkki 1961 Mauno Hartman
P: 'Kärsimysten kivet' (päivätyöpakko -1858) 1958 Armi Siitonen
M: Kartanomuseo Koitsanlahden hovi, lahjoitusmaakartano
M: Kirjailija Lempi Jääskeläisen nimikkohuone
M: Itä-Suomen meijerimuseo
L: Sikoharjun-Törölammen luonnonsuojelualue
L: Äijönvuori, luolat Isonvihan ajan piiloja, Melkoniemi
V: Lähdelampi, 100 m kertaa 40 m, syvyys 9 metriä
V: Siikalahti, lintujen pesimäalue, Simpelejärven itäosa
T: Aseman-kirkonseutu, Särkisalmi
H: Aiempia nimiä Jouhia, Joukio ja Koitsanlahti
H: Parikkalasta on erotettu Simpele ja Saari.